Sekavuusoireyhtymä

Muistatteko kaksi ja puoli vuotta sitten, kun Trump oli juuri valittu presidentiksi ja kynnelle kykenevät tahot tiesivät mitä tuleman piti. Suomalaiset oikeusoppineet Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi tiesivät jopa, että vastavalittu presidentti tullaan erottamaan oikeuden päätöksellä ennen hänen ensimmäisen virkavuotensa päättymistä. Talousnobelisti Paul Krugman taas tiesi, että presidentin valinta romahduttaa maailman pörssikurssit lopullisesti. Siis lopullisesti. Ja aivan itsestään selvää oli kaikille, että Trumpin on täysin mahdotonta lunastaa demagogisia lupauksiaan työpaikkojen lisäämisestä. 

Tänään Rasmussen Reportissa Stephen Moore kertoo käyneensä San Franciscossa puhumassa hyvin varakkaiden sijoittajien tapaamisessa. Ihmiset kyselivät huolissaan, onko laskukausi jo tulossa. Moore kertoo vastanneensa, että ”vielä vuonna 2020 laskusuhdanne ei ole näköpiirissä. Ja jos Kiinan kanssa saadaan kauppasopimus, siinä tapauksessa talous lähtee jyrkkään nousuun”.

Kuulijakunnan reaktiot olivat hämmentäneet Moorea. Monet olivat kurtistaneet kulmiaan ja joku nainen yleisöstä oli alkanut huutaa: ”Minä haluan laskusuhdanteen. Muuten emme pääse eroon Trumpista”. Moore kertoi kysyneensä naiselta mahdollisimman sovittelevasti, tahtooko tämä siis miljoonien ihmisten menettävän työpaikkansa. Nainen oli pilkannut kysymystä. Moore sanoi ajatelleensa, että maanjäristysherkkyydestään tunnetusta San Franciscosta on tullut myös Trump-sekavuusoireyhtymän episentrumi.

Mooren kuvaaman naisen tai yleisön asenne ei liene mitenkään ainutlaatuinen Yhdysvalloissa. Suosittu koomikko Bill Maher esimerkiksi on useamman kerran ohjelmissaan toivonut talouden alamäkeä, koska se hänestä on ”ainoa toivo päästä Trumpista”. Hän on toistuvasti keskustellut vierailijoidensa kanssa keinoista, joiden avulla presidentti saataisiin vaihtoon. Muellerin raportin julkaisemisen jälkeen tunnelmat näyttävät hiipuneen epätoivoisiksi.

Rasmussen Reportissa uutisoitiin myös kyselystä, jossa yleisö vastasi suhtautumisestaan median luotettavuuteen. Kyselyn mukaan amerikkalaisista vain 32 % pitää tiedotusvälineiden poliittista uutisointia luotettavana. Yli puolet eli 54 % ei luota uutismediaan ja 14 % ei ota kantaa puoleen tai toiseen.

Kysymys tiedotusvälineiden luotettavuudesta on tullut ajankohtaiseksi Suomessakin. Olli Pusan blogi tänään oli valaiseva ja siitä ohessa vain yksi pieni huomio:

 ”Entä sitten Brasilian sademetsien palot? Todellisuudessa Amazoniassa ei pala metsät vaan kyse on maatalousmaan kulottamisesta. Se on tehtävä tähän aikaan vuodesta, koska pian sateet tekevät sen mahdottomaksi. Nasan raporttien mukaan palojen määrä on normaali ja alle 15 viime vuoden keskiarvon. Pientä vuosittaista vaihtelua toki on, tänä vuonna hieman enemmän kuin viime vuonna.”

On siis kysyttävä, miten median mielestä kulottaminen eroaa Bolsanaron Brasiliassa verrattuna Lulan Brasiliaan? Jokin erohan niissä on, sillä ei Lulan aikana otsikoissa puhuttu maailman palavista keuhkoista.

Sitä paitsi. Samanlaisia paloja kuin Brasiliassa on samoilla leveysasteilla myös Afrikassa ja Aasiassa. Ilmeisesti nämäkin ovat vaarattomia maapallon hapentuotannolle. Ainakin niin kauan kuin niissä ei valita johtajaksi ketään Trumpin kaveria.