Onko Boris Johnson tyhmä? Kysymys varmaankin heräsi monelle
mieleen, kun mediassa tänä aamuna uutisoitiin Boris Johnsonin tajunneen vasta
eilen Jean-Claude Junckerilta, mitä ongelmia Pohjois-Irlannin rajakysymysten ratkaisu
käytännössä tarkoittaa. BoJo oli uutisen mukaan suorastaan lysähtänyt
oivalluksen edessä.
Ensin uutisen lähteeksi ilmoitettiin Financial Times – ikään
kuin englantilaiset itse olisivat keksineet asian – mutta myöhemmin lähde täsmentyi
tarkemmin määrittämättömiksi EU-lähteiksi.
Tietenkään BoJo ei ole tyhmä. Mutta Brexit-vastaiseen
rintamaan asettunut media haluaa antaa lukijoilleen, katsojilleen jne väärän
mielikuvan siitä, miksi Englannin konservatiivinen puolue on linjannut niin
kuin on.
Mitä esimerkiksi luulisitte, että Kokoomuksen
puoluekokouksessa tapahtuisi, jos mielipidetiedustelut yhtäkkiä osoittaisivat,
että 72 prosenttia puolueen äänestäjistä kannattaisi Suomen eroa Unionista? Tuo
osuus Englannin konservatiivisen puolueen kannattajista äänesti EU:n
parlamenttivaaleissa Brexit Partya. Eli muutamassa viikossa esiin polkaistua puoluetta,
jonka ainoa tavoite on saada sopimukseton ero Euroopan Unionista.
Miksi sitten Irlannin Tasavallan ja Pohjois-Irlannin välinen
raja yleensä vaatii erityisjärjestelyjä? Miksei sitä Brexitin jälkeen vain yksinkertaisesti
suljeta niin kuin kaikki muutkin rajat?
Tässä tullaan EU:n kädessä olevaan neuvotteluvalttiin.
Varsinkin jos Brexit toteutuu äkkierona, se saattaa johtaa Pohjois-Irlannissa sellaiseen keskushallinnon vallankäyttöön, joka aktivoi jyrkän linjan
tasavaltalaiset. Jo tälläkin hetkellä alueen puolueiden yhteistoiminta on ollut
halvaantuneena kaksi vuotta. Mikäli Brexitin toteutuessa aluehallinto puuttuu,
joutuu Lontoo pakostakin käyttämään valtaansa alueella. Ja sehän jo saattaa olla
riittävä alkusoitto terrorismin paluulle.
Oudolla tavalla identiteettipolitiikasta ja etnonationalismista
on tullut EU:n Brexit-valtti!
Kaksi vuotta media on uutisoinut tyyliin ”kyllä britit nyt katuvat”
ja ”jos vielä voisi äänestää uudestaan” niin kyllä Brexit peruttaisiin. Tämä on
tietysti loogista jatkoa sille rummutukselle, jonka mukaan britit valitsivat EU-eron vain sikäläisen median harhauttamana: jos olisi annettu oikeanlaista tietoa,
tuloskin olisi ollut toinen.
Kun muistaa suomalaisen median salaliittoa omassa
EU-kansanäänestyksessämme, ei sen asiantuntemusta oikeanlaisen tiedon
levittämisessä voi tietenkään epäillä.
Brittien katumisesta ei kuitenkaan ole merkkejä
näkyvissä. Siksi Boris Johnson saattoi suorastaan anella, että parlamentti
antaisi järjestää uudet vaalit ennen erosopimuksen nykyisen määräajan päättymistä
eli lokakuun loppua. Silloinhan kansa saisi antaa kantansa sopimuksettomaan
Brexitiin.
Oppositio ei tietenkään voinut sallia sellaisia vaaleja. Jeremy
Corbyn tiesi häviävänsä, jos vaalit järjestettäisiin. Samalla sopimukseton
Brexit olisi saanut demokraattisen vahvistuksen. Jeremy Corbynille vaalit olisivat olleet täystyrmäys.
Euroopan Unionin tavoite brittien lähtiessä on tehdä erosta
niin vaikea kuin mahdollista. Komissio on valmis maksamaan isonkin hinnan
sopimuksettomasta Brexitistä. Sillä tavalla se osoittaa, kuinka surkea on
´pettäjän tie´. Samalla se alleviivaa vahvalla pensselillä ajatustaan
demokratiasta lähinnä mielipiteisiin vaikuttamisena, ei niinkään mielipiteen
kysymisenä.
BoJon lysähtäminen on mensevikkien päiväuni.
