Muistatteko kaksi ja puoli vuotta sitten, kun Trump oli
juuri valittu presidentiksi ja kynnelle kykenevät tahot tiesivät mitä tuleman
piti. Suomalaiset oikeusoppineet Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi tiesivät
jopa, että vastavalittu presidentti tullaan erottamaan oikeuden päätöksellä
ennen hänen ensimmäisen virkavuotensa päättymistä. Talousnobelisti Paul Krugman
taas tiesi, että presidentin valinta romahduttaa maailman pörssikurssit
lopullisesti. Siis lopullisesti. Ja aivan itsestään selvää oli kaikille, että
Trumpin on täysin mahdotonta lunastaa demagogisia lupauksiaan työpaikkojen
lisäämisestä.
Tänään Rasmussen Reportissa Stephen Moore kertoo käyneensä
San Franciscossa puhumassa hyvin varakkaiden sijoittajien tapaamisessa. Ihmiset
kyselivät huolissaan, onko laskukausi jo tulossa. Moore kertoo vastanneensa,
että ”vielä vuonna 2020 laskusuhdanne ei ole näköpiirissä. Ja jos Kiinan kanssa
saadaan kauppasopimus, siinä tapauksessa talous lähtee jyrkkään nousuun”.
Kuulijakunnan reaktiot olivat hämmentäneet Moorea. Monet olivat
kurtistaneet kulmiaan ja joku nainen yleisöstä oli alkanut huutaa: ”Minä haluan
laskusuhdanteen. Muuten emme pääse eroon Trumpista”. Moore kertoi kysyneensä
naiselta mahdollisimman sovittelevasti, tahtooko tämä siis miljoonien ihmisten
menettävän työpaikkansa. Nainen oli pilkannut kysymystä. Moore sanoi
ajatelleensa, että maanjäristysherkkyydestään tunnetusta San Franciscosta on
tullut myös Trump-sekavuusoireyhtymän episentrumi.
Mooren kuvaaman naisen tai yleisön asenne ei liene mitenkään
ainutlaatuinen Yhdysvalloissa. Suosittu koomikko Bill Maher esimerkiksi on
useamman kerran ohjelmissaan toivonut talouden alamäkeä, koska se hänestä on
”ainoa toivo päästä Trumpista”. Hän on toistuvasti keskustellut
vierailijoidensa kanssa keinoista, joiden avulla presidentti saataisiin
vaihtoon. Muellerin raportin julkaisemisen jälkeen tunnelmat näyttävät hiipuneen
epätoivoisiksi.
Rasmussen Reportissa uutisoitiin myös kyselystä, jossa
yleisö vastasi suhtautumisestaan median luotettavuuteen. Kyselyn mukaan
amerikkalaisista vain 32 % pitää tiedotusvälineiden poliittista uutisointia
luotettavana. Yli puolet eli 54 % ei luota uutismediaan ja 14 % ei ota kantaa
puoleen tai toiseen.
Kysymys tiedotusvälineiden luotettavuudesta on tullut
ajankohtaiseksi Suomessakin. Olli Pusan blogi tänään oli valaiseva ja siitä
ohessa vain yksi pieni huomio:
”Entä
sitten Brasilian sademetsien palot? Todellisuudessa Amazoniassa ei pala metsät
vaan kyse on maatalousmaan kulottamisesta. Se on tehtävä tähän aikaan vuodesta,
koska pian sateet tekevät sen mahdottomaksi. Nasan raporttien mukaan palojen määrä
on normaali ja alle 15 viime vuoden keskiarvon. Pientä vuosittaista vaihtelua
toki on, tänä vuonna hieman enemmän kuin viime vuonna.”
On siis kysyttävä, miten median mielestä kulottaminen eroaa
Bolsanaron Brasiliassa verrattuna Lulan Brasiliaan? Jokin erohan niissä on,
sillä ei Lulan aikana otsikoissa puhuttu maailman palavista keuhkoista.
Sitä paitsi. Samanlaisia paloja kuin Brasiliassa on samoilla
leveysasteilla myös Afrikassa ja Aasiassa. Ilmeisesti nämäkin ovat vaarattomia maapallon
hapentuotannolle. Ainakin niin kauan kuin niissä ei valita johtajaksi ketään
Trumpin kaveria.