YLEn terävä kynä

YLE:n toimittaja Mika Hentunen uutisoi tänään, että Trumpin korona-elvytys paketti törmäsi tämän itsensä luomaan jakolinjaan. Mitähän jakolinjaa Hentunen mahtaa tarkoittaa ?

Demokraatteja pönkittävä amerikkalainen media, jonka viisauksia Hentunen ominaan jakelee, ilmoitti jo ennen vaaleja vastustavansa Trumpin valintaa. Samoihin aikoihin Obaman hallinnon alaiset valtion tiedusteluelimet alkoivat kerätä tiedustelutietoa Trumpista ja virittää mm. FISA-huijauksilla perusteita virkasyytteille siltä varalta, että Trump todella voittaisi vaalit.

Kun Trump ylen yllättävästi voitti vaalit, Yhdysvaltain Demokraattinen puolue piti vaalitulosta laittomana ja katsoi, että presidentti on erotettava millä tahansa keinoin. Myös kaikenlaiset asiantuntijat ja demokratian puolesta puhujat ympäri maailmaa –Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi Suomessa – ilmoittivat että valittu presidentti tullaan pikaisesti erottamaan virastaan oikeuden päätöksellä.  

Alkoi Mueller-tutkinta ja valtava media-myllytys. Kun se ei tuottanut tulosta, käynnistivät demokraatit Adam Schiffin johdolla virkarikosoikeudenkäynnin ns. Ukraina-puhelusta. Tavoitteena oli käräjöidä mahdollisimman pitkään ja näkyvästi seuraaviin vaaleihin asti, mutta asiasta kehittyi täydellinen pannukakku. Republikaanien johtama Senaatti ei suostunut kutsumaan uusia todistajia kuultavakseen ja osoittautui, että Schiffillä ei ollutkaan niitä ”kiistattomia todisteita”, joiden verukkeella koko oikeuskäsittely oli aloitettu.

Demokraatit ovat tehneet kaikkensa Trumpin kampittamiseksi. Viimeisimmäksi toivoksi on nyt noussut koronavirus.

Demokraattien harmiksi Trump tosin älysi kieltää lennot Kiinasta ennen kuin kukaan muu näki asiassa mitään järkeä. Sen seurauksena tauti on edennyt USA:ssa hitaammin kuin esimerkiksi Euroopassa. Mutta jos kuolleita tulee tarpeeksi ja jos talous romahtaa riittävästi, Trump joutuu vaikeuksiin, toivovat demokraatit.

Mutta entäpä tämä YLEn terävä kynä, joka kirjoittaa Trumpin itsensä luomasta jakolinjasta. Tällä hän tarkoittanee ahdistusta, johon jatkuvasti ja lähes kaikessa onnistuva presidentti on demokraatit saattanut. Tämän ahdistuksen nimi on TDS eli Trump derangement syndrome. Oireyhtymä pahenee jokaisesta presidentin uudesta onnistumisesta, minkä vuoksi sellaiset on estettävä. Rahoituksen tukkiminen on demokraateille käypä parannuskeino.

Miehenä oleminen: Kari Enqvistin mallisuoritus

Ylen verkkosivuilla on Kari Enqvistin kirjoitus ”Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkäänmuuttunut”. Kirjoituksen mukaan ennen vanhaan luuserius oli kyvyttömyyttä selviytyä elämän arkisista haasteista ja he erottuivat oikeista miehistä jo pelkän habituksen perusteella. Nykyajan luuserius ei Enqvistin mukaan paljastu ulkoisen olemuksen vaan mielensisäisten liikuntojen kautta: luuserius erottuu maahanmuuton vastustamisena, pakolaisiin kohdistuvina ennakkoluuloina ja raiskausfantasioina. Ikävää joukkoa siis kerta kaikkiaan.

Suunnilleen Enqvistin ikäisenä miehenä muistan erään episodin jostain 60-luvun lopulta tai 70-luvun alusta. Jonnekin itärajan ylityspaikalle ilmestyi kesäaikaan joukko pakistanilaisia miehiä pyytämään turvapaikkaa. Sen ajan muodollisuudet tällaisissa tapauksissa olivat karut, eikä kenellekään varmaan tullut mieleenkään, että miekkosten taustoja olisi pitänyt ruveta tutkimaan. Vähemmälläkin osattiin sanoa ei.

Sen verran kuitenkin oltiin humaaneja, että joukolle tarjottiin mahdollisuus kulkea maan läpi Ruotsiin, jonne miehet varsinaisesti olivat matkalla. Siitä alkoi erikoinen medianäytelmä. Protestina saamalleen vastaanotolle joukko päätti kävellä maan halki jonnekin Etelä-Suomen satamakaupunkiin, josta heidät ohjattiin lopulta Ruotsin-laivalle.

Päivittäin television iltauutisissa näytettiin kävelevää joukkoa ja kerrottiin tarkkaan, mihin asti se kuloinkin oli edennyt.

Jos Kari Enqvistin tapaan muukalaiskammoisuutta pitää luuseriutena, niin luusereitahan meillä epäilemättä oli tuolloin paljon nykyistä enemmän: kukaanhan ei edes protestoinut pakistanilaisten kohtaloa. Oli paljon sodankäyneitä ja särkemiäkin luusereita, jotka arvelivat, ettei itärajan yli tulevista muukalaisista koidu kansakunnalle mitään hyvää. Sota - ja kirkkokin vielä siihen aikaan - oli opettanut heille tarpeellista varovaisuutta suhtautumisessa ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Vielä sodan jälkeenkin monet ikäluokat suhtautuivat epäluuloisesti maailmanrakastamiseen. Itseltänikin jäi huomaamatta, että jossain vaiheessa kansalaisoikeudet vaihtuivat ihmisoikeuksiksi ja minä muiden mukana menetin ”omistusoikeuden Suomeen”. Ensimmäisen kerran havahduin menetykseen vasta kuullessani Ville Blåfieldin Halla-Ahon haastattelun, jossa haastateltavalta kysyttiin suunnilleen niin että, onko sinun mielestäsi suomalaisilla joku erikoinen oikeus asua Suomessa. Kesti ymmärtää, että tällaista voi edes kysyä.

Vieläkin ihmettelen, miten minua nuorempia sukupolvia on mahdettu aivopestä uskomaan aivan absurdiin ja täysin epärealistiseen ihmiskuvaan. Mutta eipä suvakki-aatteen nieleminen näytä kaikilta muiltakaan ihan nikottelematta tapahtuneen. Muistan tässä yhteydessä rauhan-nobelistiamme, joka vielä 1990-luvun alussa (Janajevin kaapppaus) arveli, että itärajan yli mahdollisesti vyöryvä pakolaisaalto voidaan pysäyttää tykistöllä.

Karjalan poikii, näät. 

Toki myöhemmin Ahtisaarikin on jättänyt luuseriuden ja jalostunut ja sivistynyt ja muuttunut ehtymättömästi suvaitsevaiseksi.