Georgia on my mind

Yhdysvaltojen presidentinvaalien lopullinen tulos odotuttaa itseään. Georgiassa Biden sai noin 14 000 ääntä enemmän, mutta nyt äänet lasketaan uudelleen. Valtiosihteeri Brad Raffenspergerin mukaan uudelleenlaskenta tehdään käsin. Samalla poistetaan kaikki virheellisesti annetut äänet.

Maallikon on vähän vaikea ymmärtää, miten automatisoituun laskentaan pujahtaa ollenkaan virheellisesti annettuja ääniä. Selvästikään äänestysoikeutta ei tarkasteta kovin luotettavasti. Silti Georgian uudenkarhea äänestysjärjestelmä näyttäisi äkkikatsomalta täysin idioottivarmalta. Katso.

Mene ja tiedä.

YLE kertoo puolestaan, että Georgiassa ei ole havaittu merkkejä ”laajamittaista vaalivilpistä”. Mitä laajamittaisuus tässä tapauksessa mahtaa tarkoittaa? Dr Steve Turleyn mukaan Georgiassa on esimerkiksi 25 000 ihmistä äänestänyt ilman äänioikeutta. Tuollainen korjaus äänimäärässä voisi helposti kääntää vaalin Trumpin eduksi.

Dick Morrisilta tulevat päivän hilpeimmät tiedot. Hänen mukaansa Georgiassa on presidentinvaaleissa äänestänyt noin 27 000 yli 90-vuotiasta, noin 1 000 yli 100-vuotiasta ja 528 yli 105-vuotiasta äänioikeutettua.

Näyttää siis siltä, että Georgian vanhukset osaavat navigoida taitavasti sikäläisessä tietoyhteiskunnassa. Silti uudelleenlaskennassa lienee syytä varmistaa, että kaikki äänioikeuttaan käyttäneet ovat olleet viime aikoina hengissä.

Kaksi faktantarkistusta

 

Eilen aamulla ihmettelin kun Iltalehti kertoi, että Melanie Trump oli tviitissään kehottanut presidenttiä myöntämään vaalitappio. Tuntui sen verran epäilyttävältä, fakta oli tarkistettava. Osoittautui, että todellisuudessa tiivittissä oli vaatimus laskea mukaan kaikki vaalissa laillisesti annetut äänet. Eli sitä samaa, mitä presidentti itsekin on viime päivät vaatinut.

CNN: Melania Trump kehottaa puolisoaan luovuttamaan – kommentoi vaalitulosta Twitterissä

Ihmettelin, miten Iltalehden toimittaja toistelee CNN:n uutista vaivautumatta itse varmentamaan näin helposti tarkistettava asia.

Kirjoituksen pointtina oli väite, että koko presidentin lähipiiri yrittäisi taivutella presidenttiä antamaan periksi ja tunnustamaan vaalitappio. Kun illalla katsoin Iltalehden uutisen uudelleen, sitä oli muutettu. Ehkä joku lukija oli reagoinut asiaan.

Nyt kuva Melanien tviitistä oli liitetty osaksi juttua. Vaikka se päinvastoin tukee presidentin pyrkimystä korjata vaalitulosta sisältämään vain laillisesti annetut äänet, jutun teksti edelleen väittää presidentin lähipiirin yrittävän kääntää tämän päätä. Tosin nyt ilman mitään vihjettä, mistä tällaiseen johtopäätökseen on tultu.

Tänään taas YLE otsikoi:

    Washington Post: republikaanien vaalivilppitodisteena esittelemä tapaus olikin valhe

Tämä otsikko liittyy postilaitoksen työntekijän Richard Hopkinsin valaehtoiseen todistukseen. Siinä hän kertoo sattumalta kuulleensa, kuinka postimestari Eriessä Pennsylvanissa oli ohjeistanut työntekijöitä päiväämään myöhässä saapuneet äänestyskuoret aikaisemmalla postileimalla.

YLE uutisoi asiasta Washington Postin vanavedessä, että Hopkins olisi perunut alun perin Project Veritasin kautta yleiseen tietoon tulleen todistuksensa.

Koska mihinkään uutiseen ei nykyään voi ilman muuta luottaa, täytyy tarkistaa faktat.

Ja kas niinpä onkin, että Richard Hopkins itse ei tunnusta peruneensa  todistustaan. Se on hänen mukaansa edelleen voimassa. Sen sijaan Hopkins vaatii, että Washington Post peruttaa oman uutisensa hänestä.

Suomessa korona-tartuntoja vähiten

Olen nyt kuukauden ajan vertaillut viikoittain korona-epidemian leviämiseen liittyviä tietoja Euroopan Unionin jäsenmaissa ja Yhdysvalloissa. Tänään kokosin viimeisen tilanteen Johns Hopkins Yliopiston ylläpitämästä tietokannasta.

Yhteenvetona järjestelin maat suuruusjärjestykseen kolmen asian suhteen. 

Vasemmalla olevassa taulukossa maat on järjestelty sen mukaan, kuinka suuri osa väestöstä on saanut tartunnan. Taulukko osoittaa, että Suomen koronapolitiikan menestys perustuu siihen, että taudin leviäminen on estetty paremmin kuin muissa Unionin maissa. Suomen osalta tilanne on parantunut koko ajan. Vielä pari viikkoa sitten Kreikka, Kypros ja Latvia olivat Suomen edellä (eli siis alempana taulukossa)

 

Keskimmäinen taulukko esittää epidemian aiheuttamien kuolemien osuuden  koko väestössä. Tässäkin Suomi on säästynyt pahimmalta. Taulukossa kahdeksan ylimpänä olevan maan järjestys on pysynyt seurantakuukauden ajan samana. 

Muutokset voivat kuitenkin olla nopeitakin. Yhdeksäntenä taulukossa oleva Tsekin tasavalta oli kuukausi sitten yhdeksän sijaa alempana. Suomen suhteellinen asema sen sijaan on kohentunut kuluneen kuukauden aikana, ts. Suomi on keskimmäisessä taulukossa nyt kaksi sijaa aikaisempaa alempana. 

Oikean puoleinen taulukko kertoo, kuinka suuri osa tartunnan saaneista on tähän mennessä kuollut tautiin. Tässä taulukossa Suomi ei erityisesti loista. Syytä asiaan ei voi päätellä vain näkyvillä olevien tilastotietojen perusteella. Esimerkiksi epidemian nopean kiihtymisen alkaessa tämä luku jonkin aikaa varmasti pienenee ennen kuin lisääntynyt sairastuminen ehtii muuttua kuolemantapauksiksi.

Mutta yksi asia, joka varmasti vaikuttaa asiaan, on hoitohenkilökunnan resurssit ja osaaminen. Oppimiskäyrä näkyy niin, että melkein kaikkien maiden kohdalla tämä suhteellinen luku putoaa ajan mittaan. Esimerkiksi Suomessa kuolemaan johtaneiden tartuntojen osuus on pudonnut viimeisen kuukauden aikana seuraavasti:

Philadelphia – vaalipetosten kaupunki

Katselin aamutuimaan yönaikaista uutistarjontaa ja huomasin Ken Starrin haastattelun. Siinä tämä aikanaan Bill Clintonia tutkinut erikoissyyttäjä otti kantaa presidentinvaalien ääntenlaskentaan ja Philadelphian synkkään menneisyyteen tässä suhteessa. Hänen mukaansa Philadelphia on viimeisen sadan vuoden aikana tullut tunnetuksi vaaleihin toistuvasti liittyvästä rikkomuksista.

Starr kertoi, että ” viimeksi tänä vuonna tuomittiin Pennsylvanian senaatin aikaisempi enemmistöjohtaja vankilaan äänestyspetoksesta”. Starrin käyttämä termi ’voter fraud’ tarkoittaa joko sitä, että sama äänestäjä äänestää useampaan kertaan tai sitä, että äänestykseen osallistuu henkilö, jolla ei ole äänioikeutta.

xxx

Starrin viittaus tuntui kiinnostavalta ja halusin tutkia asiaa tarkemmin. Niinpä törmäsin Michael ”Ozzie” Myersin tapaukseen. Hänet tuomittiin kesäkuussa 2020 liittovaltion äänestyslakien rikkomisesta, lahjonnasta ja äänestystulosten väärentämisestä vuosina 2014, 2015 ja 2016.

xxx

Myersin menneisyys on pitkä ja värikäs. Muutama esimerkki:

Vuonna 1976 demokraattinen puolue asetti hänet ehdolle Yhdysvaltain kongressin täytevaaliin William A. Barretin kuoleman johdosta vapautuneeseen paikkaan. Noihin aikoihin demokraattinen puolue oli vielä pitkälti rotuerottelupuolue ja Myerskin kannatti Yhdysvaltain perustuslakiin lisäystä, joka kieltäisi pakolliset koulukuljetukset. Koulukuljetuksethan käynnistettiin poistamaan rotujen välistä segregaatiota.

Vuonna 1979 Myers päätyi tappeluun vartijoiden ja 19-vuotiaan kassaneidin kanssa Quality Inn  -motellin hississä. Myers oli raivostunut, kun hänelle oli valitettu hänen juhliensa häiritsevästä melusta. ”Minä olen kongressimies, eikä minun tarvitse olla hiljaa”, hän oli huutanut. Tapauksen vuoksi hänet tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen tuomioon.

Vuonna 1980 hän sekaantui Abscam-skandaaliin. FBI kuvasi salaa, kun hän otti 50 000 dollarin lahjukset. Tapauksen vuoksi Myers erotettiin kongressista. Seuraavana vuonna hänet tuomittiin lahjonnasta ja salaliitosta kolmeksi vuodeksi vankeuteen

xxx

Vuosien 2014-2015 vehkeily vaalitulosten muokkaamiseksi tapahtui lahjomalla Philadelphian vaalituomari Domenick J. Demurro. Oikeudenkäynnissä Demurro tunnusti, että oli lisännyt äänestyslippuja ja kasvattanut siten haluttujen ehdokkaiden saamaa äänimäärää valvomissaan äänestyskoneissa. Hän tunnusti toimineensa paikallisen poliittisen konsultin ohjeiden mukaan. Poliittinen konsultti, eli Myers, oli antanut hänelle sekä toimintaohjeet että maksanut hänelle. Demurro myönsi, että kasvattamalla keinotekoisesti kokonaisäänimäärää, hän heikensi oikeiden äänien painoarvoa.

xxx

Demurron tuomion jälkeen liittovaltion syyttäjä William McSwain lausui tapauksen johdosta: ”Äänestäminen on demokratiamme perusta. Yksikin petollinen ääni tarkoittaa vaalien merkityksen murentumista. Siksi haluan suuren yleisön tietävän, että toimistoni tekee kaiken mahdollisen tulevien vaalien vilpittömyyden takaamiseksi Philadelphian Itäisen alueen yhdeksässä piirikunnassa.”

 

Vilppiä Keskilännessä ?

Photo by Element5 Digital on Unsplash

Pari viikko sitten esittelin salaa kuvatun videon, joka paljasti miten jatkokaudelle kongressiin pyrkivän Ilhan Omarin tukijoukot ostavat ääniä ehdokkaalleen. Kirjoittaessani omaa blogiani, en tiennyt, että New York Times oli tuominnut videon jutussaan 29.9. Lehti luonnehti Project Veritasin nimissä julkaistua videota ”koordinoiduksi valheellisen informaation levitykseksi”.

Lehden mukaan O’Keefen, Project Veritasin voimahahmon, käyttämät nimettömät lähteet ja epämääräiset todisteet eivät riitä todistamaan, että Ilhan Omarin kampanja olisi kerännyt äänilippuja laittomasti. Todellisuudessa tarina oli lehden mukaan kyhätty kasaan viemään huomiota New York Timesin julkaisemalta presidentti Trumpin verojen maksamista koskevalta artikkelilta.

O’Keefe ei omasta puolestaan hyväksy lehden väitteitä nimettömistä lähteistä. Lähteethän nimetään videossa. Lisäksi yksi päälähteistä on sama henkilö, jota Times on itsekin käyttänyt kymmeniä kertoja jutuissaan Minnesotan somaliyhteisöstä. 

Pyydettyään ensin lehteä korjaamaan juttuunsa sisältyvät virheet Project Veritas on nyt päättänyt nostaa oikeusjutun Timesia vastaan. Oikeusjutut ovat kalliita ja varojenkeräys on aloitettu heti. O’Keefe on kuitenkin luottavainen: Project Veritas ei ole koskaan hävinnyt oikeusjuttua.

Viikolla pidetyissä vaaleissa Ilhan Omar uusi kongressipaikkansa kirkkaasti ja keräsi ääniä suunnilleen kaksi ja puoli kertaa niin paljon kuin republikaanien vastaehdokas. Selvää on, että Omar ei ole ostanut ainakaan merkittävää osaa keräämästään neljännesmiljoonasta äänestä ja selvää on sekin, että hänen vaalimenestyksensä ei muutenkaan ole kiinni ostetuista äänistä.

Siksi on mielenkiintoista seurata, kuinka Project Veritasin haasteelle käy. Nimittäin jos oikeus arvioi videon tiedot luotettaviksi, silloin tulee mietittäväksi, mikä tarkoitus siinä kuvatun tukijoukon toiminnalla oikeastaan on.

Amerikka väreissä

Joe Bidenin vaalikampanja on ollut hämmästyttävä. Ilmeisesti pandemian vakavuutta korostaakseen hän antoi kampanjalleen niin tiukat säännöt, että yleisöä ei tilaisuuksiin ilmaantunut. Ehkä oli tarkoituskin, että ihmiset osallistuisivat kampanjaan media välityksellä. Harvakseen pidetyt kampanjatilaisuudet vaikuttavat joka tapauksessa aavemaisilta, kun kameralla yritetään salata yleisön puuttuminen. "Hey folks", Joe huutaa, mutta metsä puuttuu. Sen kuulee ja ymmärtää, mitä ei kuule.

Trump opetti jo vuonna 2016 kampanjassaan yleisön näkemään korvillaan. Hän pilaili median kustannuksella, ja väitti vastassaan olevan Fake News -median salaavan hänen tilaisuuksiensa ihmispaljouden. Aina jossain vaiheessa tilaisuutta hän pysähtyi sormella osoittaen katsomaan uutistalojen kamerarivistöä ja selittämään, että tuolla ovat valheellisimmat ihmiset maailmassa, ehkä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Ja yleisökin kääntyi mylvimään fake newsille ja osoittelemaan sormella: innostuneen yleisön reaktiot välittyvät vaikka kamera tiukasti tuijotti puhujakoroketta. 

Bidenin yleisön reagoinneista voi melkein laskea yksittäiset taputukset.

Trump irvaili, että Biden ei edes halua vaalikiertueelle, kun kukaan ei kuitenkaan saavu paikalle. Varmasti liioittelua, mutta lienee myös turhauttavaa kiertää pitämässä puheita lähinnä itsekseen, ja huutaa "hey folks" lähes tyhjän parkkikentän laidalta. 

Trumpin tilaisuudet täyttyvät, varsinkin vaa’ankieliosavaltioissa. Silti mielipidemittausten mukaan Bidenin voitto on vaalipäivää vaille valmis. Nähdyn perusteella monet kokevat uskomattomaksi, että peli tosiaan olisi jo pelattu? Ja ainakin Trump puskee täysillä loppuun saakka.

Aloitin tämän tämän kirjoituksen aamulla ennen viittä. Trump oli silloin Kenoshassa Wisconsin'ssa. Katsomo näytti olevan täynnä turvaväleistä piittaamatonta, silmin nähden innostunutta kansaa. 

Kuuden jälkeen kuva siirtyi Grand Rapidsiin Michiganiin. Siellä täysi katsomo odotteli presidentin edellisen vaalitilaisuuden päättymistä sata kilometriä leveän Lake Michiganin vastarannalla.

Grand Rapidsin lavalle presidentti ilmestyi pari minuuttia vaille aamu seitsemää (Suomen aikaa) ja yleisö hullaantui. Puhe alkoi vakuutteluilla, että huomenna on tulossa voitto sekä Michiganissa että koko maassa. Katsomossa hymyilevät, nauravat ja mekastavat ihmiset tuntuvat uskovan joka sanan. Sitten puhe alkoi kerrata kaikkea sitä, mitä Trump oli neljän vuoden aikana tehnyt ja mitä Biden oli ikänsä jättänyt tekemättä. Sitten Trump kysyy yleisöltä, joko he ovat käyneet äänestämässä. Ja taas hän lupaa "valtavan punaisen aallon, jonkalaista kukaan ei ole ennen nähnyt".

Trump tietysti liioittelee, ja väellä on hauskaa. Mutta ehkä Trumpin puhuroima aalto ylittää Minnesotan, jota yksikään republikaani ei ole voittanut sitten Nixonin. Olisihan sekin jo melkoinen temppu ja ainakin mahdollinen. Osavaltion pohjois-osissa herätti kuluneen syksyn aikana huomiota seitsemän pienen demokraattijohtoisen kaupungin pormestarit, jotka yllättäen ilmoittivat siirtyneensä Trumpin kelkkaan. BLM tässäkin.

Mutta onko Trumpin lupaama "punainen aalto" edes teoriassa mahdollinen?

Neljä vuotta sitten löin vetoa Trumpin puolesta. Silloin kampanjoiden energiaerot olivat valtavat. Ja samalla tavalla kuin nyt, median välittämä kuva demokraatti-ehdokkaan kampanjoinnista oli liian kirkas. Todellisuudessa Hillarykaan ei saanut suuria yleisöjä tilaisuuksiinsa paitsi esiintyessään yhdessä jonkun viihdemaailman mega-tähden kanssa. Vedonlyöntiin päädyin kampanjoinnin loppuvaiheessa, kun Clintonin ja Kainen yhteistilaisuus piti kokonaan peruttaa vähäisen kiinnostuksen takia.

Trump pilkkaa mielipidemittauksia. ”Me olemme haastatelleet 75 ihmistä, ja presidentti Trump on 57 prosenttia jäljessä”. Silti epäilyttää, voivatko mittaukset olla taas metsässä. Presidentti vakuuttaa niin ja sanoo, että ”tämä ei ole kakkoseksi jäävän ehdokkaan yleisö”. Ja yleisö on riemuissaan.

Presidentin puhetta seurataan paljon myös verkossa. Kymmentä vaille kahdeksan katsomaani lähetystä seuraa 177 533 katsojaa. Samanlaisia Youtube-kanavia on useita, joten ei voi tietää, paljonko tilaisuudella on on-line -katsojia kaikkiaan.

Real Coffee with Scott Adamsin eilisessä lähetyksessä puntaroitiin mielipidemittausten luotettavuutta. Adams uskoi, että Trumpin kannattajat ovat taas kerran valehdelleet kyselyissä. Tällä kerralla syntipukin roolissa eivät ole ”ujot Trumpin kannattajat”, jotka viimeksi sekoittivat ennustajat. Nyt Adamsin mukaan valehtelevat ne, jotka tunsivat suurta riemua vuoden 2016 vaalien yllätyksellisyydestä ja siitä, että Trumpin voitto shokeerasi vastapuolen niin täydellisesti.

Ja toden totta. Youtubessa on lukematon määrä ns. meltdown-koosteita ääntenlaskennan etenemisestä eri tv-kanavilla vuoden 2016 vaalipäivän jälkeisenä yönä. Ne ovat keränneet miljoonia katsojia samoin kuin Trump will never win –koosteetkin. Scott Adams uskoo, että Trumpin kannattajat haluvat saada samanlaisen kokemuksen kuin vuonna 2016. Tämä hänen mukaansa selittää Bidenin etumatkan kyselyissä.

Vuorokausi vaihtuu Wisconsin’ssa presidentin jatkaessa puhettaan. Yleisöä ei näytä väsyttävän edelleenkään. Kymmenisen minuuttia myöhemmin tullaan kuitenkin loppuhuipennukseen: tutuksi tulleet riimit amerikkalaisten patrioottien suurista teoista ja viimeiseksi lupaus tehdä Amerikka suureksi jälleen. Puhe päättyy, musiikki alkaa, ihmiset hurraavat.

Vielä  vilkuttelua katsomon eri osiin, muutama tutuksi tullut tanssiliike ja presidentti laskeutuu lavalta yleisön sekaan. Vaalikampanja on päättynyt.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soppa a la YLE

 

YLEn sivulla on tänään pitkähkö tarina Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Muutamia huomioita kirjoituksesta.

Kirjoittajat eivät tiedä, että postiäänestäminen Yhdysvalloissa todellakin tarkoittaa, että äänioikeutettu saa kotiinsa kirjeen, jossa on äänestyslippu (eikä siis pelkkä tieto äänioikeudesta). Äänestyslipun hän täyttää kotonaan ja sulkee sen kirjekuoreen. Sitten hän kävelee lähimmälle postilaatikolle ja pudottaa kirjeen laatikkoon. Ja toivoo, että posti vie äänen ajoissa perille.

Toimittajat sen sijaan kirjoittavat: ”Trump viittaa siihen, että monet osavaltiot ovat koronan takia lähettäneet äänioikeuslipun rekisteröidyille äänestäjille valmiiksi, samalla tavalla kuin Suomessa on tehty vuosikymmenet. Myös monissa USA:n osavaltioissa on tehty näin kauan.”

Miten on yleensä mahdollista, että YLE kirjoittaa tällaista soopaa ?

xxx

Yksi ajatus, jota toimittajat ja ns. asiantuntijat toistelevat on, että ”Varsinainen vaalivilppi on tutkitusti Yhdysvalloissa äärimmäisen harvinaista”.

Merkillisiä asioita vaalien tiimoilla kuitenkin tapahtuu, ja yleensä ne ovat juuri republikaaneille epäsuotuisia. Esim.

Suomalaisten voi olla vaikea uskoa, kuinka epäselvä asia äänioikeus Yhdysvalloissa on. Yhdysvalloissa äänioikeus perustuu siihen, että henkilö on rekisteröitynyt äänestäjäksi. Ei siis riitä, että on täysivaltainen kansalainen. Jokaisen pitää itse rekisteröityä äänestäjäksi.

Pew Research Centerin mukaan äänestäjärekisterin tiedot ovat 24 miljoonan rekisteröinnin osalta virheellisiä tai kokonaan vääriä. Lisäksi melkein kolme miljoonaa henkilöä on rekisteröitynyt äänestäjäksi useammassa kuin yhdessä osavaltiossa. Näille kolmelle miljoonalle lähetetään siis useampi vaalilippu.

Joissakin osavaltioissa on mahdollista ns. ballot harvestering eli joku taho alkaa toimia postiäänten (=kirjeäänten) kokoajina ja välittäjinä vaalilautakunnalle. Tässä kohdassa tulee monenlaisia väärinkäytön mahdollisuuksia. Project Veritas julkaisi kaksi videota, joissa Ilhan Omarin ääntenkerääjä kertoo ostavansa ääniä Minnesotassa. Ostamansa ja maksamansa äänet ääntenkerääjä sitten välittää vaalilautakunnalle.

Yksi vuosia kiistelty aihe on ollut, täytyykö äänestäjän todistaa henkilöllisyytensä äänestyspaikalla. Trumpin mielestä on merkillistä, että vaalipaikalla äänestäjän ei tarvitse todistaa henkilöllisyyttään. Demokraattien perustelu kuitenkin on, että mustien on usein vaikea hankkia henkilötodistusta. Mahtaakohan tämä ajattelu tulla joskus Suomessa käyttöön?

xxx

Kirjoituksen yksi taivastelun aihe on, että Trump ei suostu ennalta hyväksymään mahdollista häviötään. Demokraatit haluaisivat, että Trump spekuloisi omalla häviöllään. Mutta eihän Trump tietenkään sellaista tee vaalien alla. Päinvastoin hän ilmoittaa häviönsä olevan mahdoton. 

Tilanne muistuttaa vuoden 2016 vaaleja. Hillary vaati Trumpia sitoutumaan vaalituloksen kunnioittamiseen. Eikä tietenkään itse sitoutunut mihinkään.

Eivätkä Hillary tai demokraatit vieläkään ole hyväksyneet vuoden 2016 vaalitulosta. Mutta tällä kerralla Hillary vaatii Bidenilta, että tämä ei saa missään tapauksessa tunnustaa tappiota. Eikä Hillary suinkaan ole ainoa demokraatti, jonka mielestä vaalitappiota ei saa missään tapauksessa tunnustaa. Mutta sitähän ei suomalainen lehdenlukija tai television katselija tai YLEn verkkosivujen selaaja saa tietää.

xxx

Yksi tapa sivuuttaa Trumpin puheet vaalivilpistä on todeta, että vaalivilppejä esiintyy niin vähän, että niillä ei ole kymmenien miljoonien äänien vaaleissa mitään merkitystä. Kuitenkaan kymmenillä miljoonilla äänillä ei ole merkitystä vaa’ankieliosavaltioissa, joissa vaalit ratkaistaan. Kannattaa muistaa vuoden 2000 vaalit, joissa USA:n presidentti lopulta selvisi muutaman sadan äänen erolla. 

Amerikkalaiset ja Trump

Valtavirtamediaa seuraamalla ei ymmärrä, miltä maailma näyttää amerikkalaisten silmissä. Asiaa ei paljon auta, vaikka Hesarin vaihtaisi New York Timesiin. Jonka verkkotilaaja olen. Näyttää, että lehtiala on kaikkialla alkanut luulla kuuluvansa opetusalaan. Sama progressiivinen opso joka paikassa.

Luulisi tämän avaavan markkinoita erilaisille analyysilaitoksille, joilla on tietoa ja näkemystä tavallista informaation kuluttajaa kiinnostavista asioista. Ilman että asiakas ujutetaan virtuaaliselle uudelleenkoulutusleirille.  

George Gallupin 1930-luvulla perustamalla ja nimeä kantavalla yhtiöllä on vuosikymmenten kokemus amerikkalaisten tuntojen mittaajana. Se on 1980-luvulta alkaen aina vaalien alla kysynyt äänestäjiltä, miten he tuntevat taloutensa kehittyneen kulloisenkin presidentin kaudella.

Vuoden 1984 vaalien alla, kun Ronald Reagan haki uudelle kaudelle (ja voitti kaikki osavaltiot Minnesotaa lukuun ottamatta), amerikkalaisista 44 % koki taloudellisen tilanteensa helpottuneen Reaganin ensimmäisen kauden aikana.

Vuoden 1992 vaalien alla vanhemman Bushin pyrkiessä jatkokaudelle, amerikkalaisista 38 % koki taloudellisen tilanteensa kohentuneen presidentin virkakaudella. George H.W. Bush jäikin yhden kauden presidentiksi.

Vuonna 1996 oli Bill Clintonin vuoro pyrkiä jatkokaudelle. Tällöin vastaavaa kyselyä ei tehty vaalien alla, mutta kylläkin tammikuussa samana vuonna. Tuolloin 50 % vastaajista arvioi taloudellisen tilanteensa kohentuneen Clintonin ensimmäisen kauden aikana.

George W Bush pyrki jatkokaudelle vuonna 2004 vaaleissa. Vaalien alla tehdyn kyselyn mukaan 47 % amerikkalaisista tunsi oman taloutensa helpottuneen presidentin ensimmäisen kauden aikana.

Barack Obaman uudelleenvalinnasta äänestettiin vuonna 2012. Ennen tuolloisia vaaleja Gallupin kyselyn mukaan 45 % vastaajista koki oman taloutensa kehittyneen myönteisesti Obaman ensimmäisen vaalikauden aikana.

No, entäs tällä kerralla? Trumpin tviitti paljastaa presidentin riemastuksen: 

”Gallupin kyselyn tulos on juuri valmistunut ja 56 % teistä kertoo pärjäävänsä nyt keskellä pandemiaa paremmin kuin neljä vuotta sitten. Korkein mitattu tulos! Varsin hämmästyttävää!”

Ja tosiaan, tulos on varsin hämmästyttävä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että helmikuussa, jolloin Kiina-virus ei vielä ollut ehtinyt tarttua kuin muutamiin amerikkalaisiin, 61 % ilmoitti taloudellisen tilanteensa kohentuneen.

Yleisenä nyrkkisääntönä Yhdysvaltojen vaaleissa on pidetty, että kysymys on taloudesta. Siksi Joe Biden ja Kamala Harris yrittävät saada amerikkalaiset uskomaan, että itse asiassa näillä menee surkeasti.

Ja äänestäjät kokevatkin ristiriitaa suhteessa presidenttiinsä. Samaisen Gallup-yhtiön toisessa kyselyssä viime kuun loppupuolella ilmeni, että vain 44 % amerikkalaisista katsoo Trumpilla olevan presidentillisiä ominaisuuksia. Ei tosin taida Bidenillakaan ihan hurraamista olla, mutta sentään 49 % uskoi hänen presidentillisyyteensä.

Kun vastaajat sitten arvioivat ehdokkaiden näkemyksiä asiakysymyksissä niin käsitykset kääntyvät toisinpäin. Nyt 49 % hyväksyy Trumpin tavoitteet tulevalle kaudelle. Bidenin ohjelmaa kannattaa vain 46 % äänestäjistä.

Kari Uusikylä ja yksi totuus

Kari Uusikylän eilisen kirjoituksen PIENI MIES SUURELLA AREENALLA merkitys oli kai lähinnä terapauttinen. Ja mikäs siinä, oloaanhan tässä itse kukin joutuu aina ajoittain kohentelemaan. 

Valemedia markkinoi tehokkaasti narratiiviaan jatkuvasti valehtelevasta presidentistä.  Sen mukaan Trump on hoitanut myös korona-epidemian erikoisen huonosti. Annetaan ymmärtää, että asiat USA:ssa ovat niin surkeasti, että sen surkeammin ei enää voisi olla. Tätä näkemystä Uusikyläkin kokee asiakseen vahvistaa. 

Kirjoitus paheksuu Trumpin käyttäytymistä ja hänen saamaansa kasvatusta. "Presidentti ei välitä muista ihmisistä", Uusikylä tietää ja kysyy, "mikä teki hänestä tällaisen".

Professorin palapelistä puuttuu kuitenkin paloja. Yksi puuttuva pala on, että Trump on pitkään aikaan ensimmäinen presidentti, joka ei ole aloittanut sotaa. Hän kukisti Isisin ja alkoi siirtää joukkoja kotiin. Vaikka kotiutuksiakin vastustetaan milloin mistäkin syystä, presidentti on luvannut tuoda loputkin joukot pois Lähi-Idästä. Afganistanissa on vastikään aloitettu rauhanneuvottelut. Ja Israelin ja arabimaiden välille on saatu ensimmäiset rauhansopimukset yli neljännesvuosisataan. 

Varsinkin Israelin ja arabimaiden välisten rauhansopimusten piti olla aivan mahdottomia. Eikä asiaa tietenkään helpottanut, kun koko maailma näki Trumpin tekemässä kaikki mahdolliset virheet: Jerusalemin tunnustaminen Israelin pääkaupungiksi, lähetystön siirtäminen Jerusalemiin ja vielä Golanin kukkuloiden alueen tunnustaminen osaksi Israelia. Kaiken huipuksi hän alkoi neuvotella ottamatta palestiinalaisia neuvottelupöytään. Se oli median ja John Kerryn mielestä aivan fataali virhe.

Rauhanmiehenä Trump on saanut "pienen rakettimiehenkin" asettumaan. Maailman media oli tuohduksissaan myös silloin, kun presidentti antoi diktaattorille estradin näyttäytyä  "tasavertaisena" suurvallan rinnalla. Trump itse kielsi antaneensa mitään, paitsi pari päivää aikaansa.

Kummallisesti Kiinakin on joutunut luopumaan enimmästä ylimielisyydestään Trumpin virkaanastumisen jälkeen. Tosin Eurooppa on edelleen hiiren hiljaa, kun uutisoidaan uiguureista, pakko-aborteista ja -sterilisaatioista, uudelleenkoulutusleireistä tai Hong Kongista. Euroopallahan ei ollut mitään sitäkään vastaan, että kiinalaiset varastivat länsimaiden teknologista osaamista kehitysmaalaisuutensa verukkeella. Tässäkin muutokseen tarvittiin ja tarvitaan edelleen Trumpia. Eurooppahan pelkää Trumpin takia kärsivänsä Kiinassa taloudellisia menetyksiä samoin kuin tapahtuu Iranissa. Ihmisoikeuksista empaattinen Eurooppa ei todellakaan halua tehdä numeroa.

Trumpin luonteesta monet presidentin kannattajat sanovat, että "antakaa Trumpin olla Trump". Monet arvostelijat kuitenkin asettuvat presidentin yläpuolelle ja kertovat sieltä käsin, minkälaisesta persoonasta on kyse. Ja tietysti ovat syvän järkytyksen vallassa kaiken aikaa.

Itse en koe tarvetta arvioida, minkälaisella reseptillä tuollainen mies syntyy. Sen sijaan pidän aivan erinomaisen tärkeänä, että Trump ei ole mikään empaattinen anteeksipyytelijä. Jos seuraavaksi presidentiksi tulee "uusi Obama", niin syntyvää sotkua ei selvitä kukaan.

xxx

Uusikylän inspiroimana päätin vähän tutkia USA:n korona-helvettiä. Keräsin muutamien maiden sairastuneisuutta ja kuolleisuutta koskevat luvut USAn tilanteen suhteuttamiseksi johonkin. Lähtöarvot otin eilen (tiistai 6.10.)  Johns Hopkins Yliopiston ylläpitämästä tietokannasta joten kuka tahansa voi toistaa samat vertailut (tai tehdä omansa).

Mukaan ottamani maat, väkiluku, sairastuneet ja kuolleet ovat taulukossa:

 

Absoluuttisina lukuina USA:n tilanne äkkiseltään näyttää pahalta. Ja tietysti onkin. Vastaavasti näyttää, että Suomi on onnistunut oikein hyvin. Ja näin myös media meille vakuuttelee. Taulukossa kuitenkin vertaillaan hämäävän erikokoisia yksiköitä. Paremman kuvan tilanteesta saa, kun vertaa sairastuneisuus- ja kuolleisuuslukuja johonkin. 

xxx

Seuraavassa taulukossa sairastuneita-sarakkeen luvut on suhteutettu koko väestöön, jolloin selviää, kuinka suuri osuus väestöstä on tähän mennessä sairastunut. Osuuksien avulla maita voidaan rinnastaa ilman, että tarvitsee välittää niiden koosta.

 

Taulukosta nähdään, että ylivoimaisesti pahiten tauti on kohdellut Belgiaa. Jotenkin voisi ehkä arvella, että Brysselin vuoksi Belgia on sellainen liikenteen solmukohta, johon kohdistuu matkustajavirtaa myös Kiinasta.

USA:ssa kuolleisuus on tähän mennessä ollut selvästi pienempi kuin Belgiassa ja jonkin verran pienempi kuin UK:ssa tai Espanjassa (luvut ovat tarkkoja, vaikka niistä näkyy vain kaksi desimaalia). Luku 0,06% on tietysti iso  sekin, mutta mukana on kolme maata, joissa kuolemaan päätyneiden tapausten suhteellinen osuus on joka tapauksessa suurempi eikä ero kaikkiin jäljessäkään tuleviin ole kovin iso. 

Tämäkään vertailu ei välttämättä ole USA:lle reilu. Kuten Trump usein muistuttaa, USA:ssa testataan enemmän kuin Euroopassa tai muuallakaan. Mitä enemmän testataan, sitä enemmän löydetään. Myös Ruotsi selitti omien lukujensa äkillistä kasvua lisääntyneellä testauksella, minkä selityksen lopulta WHO hyväksyi.

Suomen tilanne olisi kuolleisuuden osalta tällä hetkellä sama kuin USA:ssa, jos täällä olisi tähän mennessä kuollut 3 586 henkilöä eli hieman yli kymmenkertaa nykyistä suurempi määrä. Ruotsissahan kuolleita on tähän mennessä yhteensä 5 883 kappaletta.

xxx

Uusi järjestys maiden välille syntyy, kun lasketaan kuinka suuri osuus koronaan sairastuneista on kuollut tautiin. Tämä suhteellinen luku kuvaa todennäköisyyttä, jolla tähän asti sairastuneet ovat menehtyneet siihen. Luvun voi tulkita mittaavan sitä, miten hyvin sairastuneita kyetään kussakin maassa hoitamaan.

 

Nyt nähdään, että vaarallisinta tartunnan saaminen on ollut Iso-Britanniassa. Mutta hämmästyttävästi jopa Suomessa sairastuminen on johtanut todennäköisemin kuolemaan kuin USA:ssa. Tietysti tässäkin taulukossa etua saavat maat, joissa testaaminen on laajaa ja tehokasta. Toisaalta juuri sillä Trump onkin puolustautunut median loputtomiin syytöksiin epidemian huonosta hoitamisesta, että Amerikassa on hänen johdollaan luotu ylivoimainen hoitolaite, -väline, vasta-aineen kerääminen, lääkekehitys jne verrattuna mihinkään muuhun maahan. 

xxx 

Vaikka lukujen valossa USA:n tilanne ei mitenkään vastaa valemedian levittämiä mielikuvia, eivät tulokset tietenkään vakuuta Uusikylän tapaista ennakkoluulotonta oletettua: Asioitahan tapahtuu vahingossa. Niin Bidenkin arveli Israelin rauhansopimuksista Bahrainin ja UEA:n kanssa. "Trump sai ne vahingossa."

Sen sijaan Uusikylä paljastaa, että ”Trump tiesi pandemian vaarallisuudesta jo helmikuussa, näin siitä todisteen televisiossa, mutta levitti tietoa, että kyseessä on ohimenevä flunssatauti.”

Tähän voi vain sanoa, että Uusikylä avasi television kuukauden myöhässä. Trump nimittäin tiesi jo tammikuussa, että korona on väestölle hyvin vaarallinen tauti. Ja juuri siksi hän pysäytti lentoliikenteen Kiinasta 31. tammikuuta - kymmenen päivää sen jälkeen kun ensimmäinen tartunta oli havaittu USA:ssa. Muutama päivää edellisestä ja Trump katkaisi lennot ensin Shengen-alueelta ja sitten mm. Englannista.

Tästä koko maailma järkyttyi. WHO protestoi heti kuten Kiinakin. Lentojen keskeyttämiseen ei ollut järkevää perustetta. Mediat, asiantuntijat ja poliitikot ympäri maailman yhtyivät yleiseen paheksuntaan. Kenenkään mielestä liikkumista ei olisi pitänyt missään nimessä estää.

Joitakin päiviä Trumpia vedettiin maailman mediassa edes takaisin kölin ali.

Sitten meni pari viikko, kun media ja yleinen mielipide alkoivat tehdä täyskäännöstä. Kun käännös oli tullut valmiiksi, kukaan ei halunnut enää muistaa, miten matkustusrajoitukset syntyivät. Ja nyt tältä etäisyydeltä voikin sitten jo uskottavasti olla sitä mieltä, että Trump jahkaili asiassa.

Oma pääministerimme Sanna Marin oli valppaana. Maaliskuun toisella viikolla hän torjui päättäväisesti: ”Jätetään spektaakkelit muille. Suomen viranomaiset toimivat järkevästi". Marin ei nähnyt mitään syytä kieltää kokoontumisia tai matkustamista.

xxx

Jostain syystä on niin, että sinänsä järkevätkin ihmiset saattavat olla aivan sokeita ja kuuroja sen suhteen mitä maailmassa tosiasiassa tapahtuu. Ja Trumpin muistaessaan monet menettävät kokonaan harkintakykynsä. Ilmiöllä on nimi: Trump derangement syndrome eli Trumpin aiheuttama sekavuusoireyhtymä. 

 

Vaalituloksen hyväksyminen

 Amerikan presidentinvaaleissa toistellaan, hyväksyykö presidentti Trump vaalien lopputuloksen, jos hän häviää. Pari päivää sitten myös Valkoisen Talon lehdistösihteeriltä tiukattiin presidentin kyvystä ja halusta hyväksyä vaalitulos.

Kayleigh McEnany vastasi, että presidentti hyväksyy rehellisten ja reilujen vaalien tuloksen, mutta sanoi, että toimittajien pitäisi pikemminkin suunnata kysymyksensä Bidenin kampanjan suuntaan. Samalla hän luetteli esimerkkejä Bidenin tukijoiden suhtautumisesta vaalitulokseen.

·         Etelä-Karolinan demokraattien kongressiedustaja Jim Clyburn sanoo, että Trump ei voi voittaa vaaleja reilulla tavalla. Tällöin demokraattien ei tietenkään pidä hyväksyä Trumpin vaalivoittoa.

·         Senaattori Barbara Box on sanonut saman asian: Trump voi voittaa vaalit vain varastamalla.

·         The Washington Post on käsitellyt aihetta otsikolla: ”Demokraattien ei tule uskoa vaalitulosta, jos Trump voittaa”.

·         Ja Hillary Clintonin ohje Joe Bidenille on, että Bidenin ei pidä tunnustaa vaalitappiota missään olosuhteissa.

On siinä ja siinä, voiko demokraattien sanoa hyväksyneen edellistenkään vaalien tulosta. He ovatkin tehneet kaikkensa vaalituloksen kumoamiseksi (ja vähintäänkin Trumpin hallinnon jumiuttamiseksi).

Jaakko Iloniemi kirjoittaa Kanavassa 6/2020: "Edessä on melkoisella todennäköisyydellä ainutlaatuinen vaalitilanne, joka ei välttämättä ole ohi 4. marraskuuta vaan jatkuu vielä senkin jälkeen oikeussaleissa eri puolilla maata." Iloniemi kuvaa edelleen miten presidentinvalinnan käy siinä tapauksessa, että vaalitulosta ei pystytä varmistamaan ennen 20. tammikuuta. Viime kädessä ruoriin tarttuu edustajanhuoneen puhemies. 

Trumpin mukaan Hillary on kiero. Jos Biden vaalituloksen kieltämisellä nostaisi Nancy Pelosin presidentiksi, varmaan koko Amerikka yhtyisi nykyisen presidentin arvioon. Ja vielä enemmän, jos Pelosi nimeäisikin tehtävään Hillaryn.

Tästä se alkaa

 

Outgamien piirikunnan Sheriffin toimisto ilmoitti, että eilisaamuna Greenvillen läheltä maantieojasta löytyneet kaksi postin kuljetuslaatikkoa on palautettu Postiin. Postin edustajan mukaan laatikot sisälsivät presidentin vaalien ns. Absentee ballots eli postiäänestyksen äänestyslippuja. Niitä toimitetaan henkilöille, jotka ovat vaalipäivänä poissa kotipaikkakunnaltaan.

Covid-19:n takia demokraatit ovat vaatineet, että kaikille äänestäjille pitäisi mahdollistaa postiäänestys. Presidentti pitää uuteen menettelyyn  siirtymistä ilman asianmukaista valmistautumista demokraattien vaalivehkeilynä. Jokaisella Yhdysvaltain 50 osavaltiolla on oma vaalilainsäädäntönsä, jonka mukaisesti ne toimivat. Myös liittovaltion lainsäädäntöön liittyy määräyksiä, milloin annettu ääni hyväksytään vaalitulokseen. 

Puolueet ovat rekrytoineet satoja juristeja käymään tätä rajanvetoa.

U.S. Postal Servicen palveluksessa olevien työntekijöiden ammattiliitot ovat asettuneet kannattamaan Joe Bidenia.

Miten uutinen syntyy ja hiipuu

Viikko sitten Ylen pääuutislähetyksessä uutisoitiin presidentti Trumpia mustamaalaava kohu. Uutisankkurin mukaan, useat lähteet vahvistavat presidentti Trumpin puhuneen halventavasti Toisen maailmansodan veteraaneista. Kaksi vuotta sattuneen asian uutisoiminen osuu sopivasti vaalien alle ja sen ilmoitetaan koettelevan Trumpin suosiota. Lisäksi kerrotaan Joe Bidenin arvio Trumpin sanomisista: ”inhottavaa ja sairasta”.

Uutinen perustuu Jeffrey Goldbergin juttuun The Atlantic –lehdessä. Kirjoituksessa todella väitetään Trumpin sanoneen, että sodassa kuolleet amerikkalaiset olivat hölmöjä luusereita. Niinpä Trump oli pitänyt tarpeettoman käydä sotilaiden haudoilla muistelemassa.

YLEn uutisankkuri ei tosin mainitse uutisen taustalla olevaa artikkelia. Eikä sitä, että kirjoituksen ”useat lähteet” ovat kaikki nimettömiä. Heidän tiedetään kuitenkin olevan hallinnon korkeita virkamiehiä. Kuulostaa tutulta ?

Pohjustuksen jälkeen Mika Hentunen jatkaa kuin varmasta asiasta. Hän selostaa miten skandaalista toiseen kulkeva Trump on nyt tavallista pahemmassa pinteessä. Siitä hänen mukaansa kertoo sekin, että Valkoinen Talo on käynnistänyt kriisiviestinnän: Melania Trump on ”valjastettu puolustamaan” miestään.

Hentunen ei osaa arvioida, onko Trump nyt tehnyt vihoviimeisen temppunsa. Trumpin kannattajat kun eivät välitä tosiasioista. Siitä hän on kuitenkin varma, että tapaus tulee varjostamaan Trumpin vaalikampanjan loppua: ”Kolmen viikon kuluttua ensimmäisessä television vaaliväittelyssä Biden nostaa juuri tämän asian esille”. Hentunen järkeilyn mukaan asia on tärkeä Joe Bidenille, koska hänen edesmennyt poikansa taisteli Irakissa.

Atlanticin julkaistua kirjoituksen monet Trumpin hallinnon nykyiset ja entiset virkamiehet ovat tulleet vuorotellen julkisuuteen kiistämään sen väitteet. Trumpin oman leirin osalta kiistäminen on tietenkin luonnolliselta, mutta miksi esimerkiksi Trumpin erottama neuvonantaja John Bolton kiistää lehden väitteet? Hänhän julkaisi vastikään paljastuskirjansa, minkä Valkoinen Talo yritti kaikin keinoin estää. Yle uutisoi kirjan julkaisemisen ja kertoi Boltonin toivovan, että Trump jää yhden kauden presidentiksi. Ei siis kuulosta presidentin mieheltä.

https://yle.fi/uutiset/3-11411590

Bolton kiisti Atlanticin väitteet ehdottomasti. Ja paikalla olleena hän oli asiasta varma. Muistamis- tai tulkintavaikeuksia ei ollut, koska hän oli kuvannut tilanteen kirjassaankin. Kaapelitelevisiolle hän kertoi asiasta näin:

(Tekstitys valittavissa)

Presidentti itse ehti epäillä vuodosta John Kellyä, jonka oli erottanut Valkoisen talon kansliapäällikön tehtävästä. Myöhemmin Trump arvosteli Kellyä julkisesti, jolloin hänelle ymmärrettävästi olisi voinut jäädä riittävästi hampaankoloon. Odottamatta myös Kelly ilmoitti avustajansa välityksellä, että lehden julkaisemissa tiedoissa ei ole perää.

Lopputuloksena tämä ”tavallista pahempi” kohu onkin laantunut ja nyt Atlantic-lehtikin on myöntänyt, että todennäköisesti hautausmaa-vierailun jääminen presidentin ohjelmasta johtui sittenkin huonosta säästä.

Uutinen ehti kuitenkin täyttää tehtävänsä. Presidentti oli saatu muutamaksi päiväksi yhdistettyä pyhäinhäväistykseen, jollainen veteraanien häpäisy Yhdysvalloissa on. Ja Joe Biden ehti päästä televisioon jyrähtämään jämäkästi: ”Kuka helkkari hän kuvittelee olevansa”.

Lopuksi vielä yksi ihan oikea fakta: The Atlantic –lehden omistaa Steve Jobsin leski Laurene Jobs. Hän on myös Joe Bidenin kampanjan suurrahoittaja.

Media nopea oppija

The Philadelphia Inquirerin päätoimittajalle Stan Wischnowskille, 58,  tapahtui viikko sitten sunnuntaina kammottava virhe. Asian syvyys ja mittakaava valkeni Stanille keskiviikkoon mennessä, jolloin hän pyysi tapahtunutta anteeksi. Lehden julkaisijan ja toimitusjohtajan Lisa Hughesin tuomio mellakoinnissa syntyneitä tuhoja käsitelleen jutun otsikoinnista oli ”loukkaava ja sopimaton”. Stan Wischnowskin 20 vuotta kestänyt ura päättyy nolosti arviointivirheeseen, viimeinen työpäivä on ensi viikon perjantaina.

Lehden tuleva päätoimittaja ei vielä ole tiedossa. Sen hänestä voi kuitenkin varmasti sanoa, että hän ei ikinä tule sallimaan yhdenkään jutun otsikoksi ”Buildings Matter, Too”.

Kyseisen jutun varsinainen kirjoittaja on arkkitehtuuri-arvosteluja kirjoittava toimittaja Inga Saffron. Saffron kirjoitti muun muassa, että kuluneen viikon mellakoinnissa vaurioituneet rakennukset ”jättävät ammottavan aukon Philadelphian sydämeen”.

Toimitusjohtaja Hughesin arvio koko kirjoituksesta jää osittain epäselväksi, mutta joka tapauksessa hän katsoi aiheelliseksi todeta, että lehti tarvitsee henkilöstöönsä enemmän diversiteettiä.

Kaalimaan energiapukki

Suomen Kuvalehti (23) julkaisi kirjoituksen sähköyhtiöiden laskutuksesta, kun kuluttaja tai asiakasyrittäjä tuottaa sähköä myös itse. Suuri osa energiayhtiöistä on lehden mukaan ohjelmoinut mittarinsa niin, että kolmivaihevirran joku vaihe syöttää virtaa joihinkin kotitalouden laitteisiin, vaikka aurinkopaneelien tuottama virta kattaisikin koko tarpeen.

Lehden mukaan nykyisellä mittaustavalla vain 50-60 prosenttia aurinkosähköstä tulee omaan käyttöön. Toisen puolen energiayhtiö ostaa kuluttajalta pilkkahinnalla ja myy tilalle esimerkiksi 10 kertaa kalliimpaa sähköä. Pörssisähkön hinta, jonka yhtiö siis maksaa kuluttajalle, liikkuu haarukassa 0,3 – 4 c/khW, kun taas kuluttaja maksaa yhtiölle 14-18 c/khW. Kuinkahan moni asiakas kysyttäessä olisi suostunut tällaiseen vaihtokauppaan?

Ei siis ihme, että yhtiöt ovat mielellään olleet hissun kissun. Onneksi työ- ja elinkeinoministeriöltä on tulossa asetus, joka määrää, että sähköyhtiö voi laskuttaa asiakasta vain siitä sähköstä, jonka kuluttaja tarvitsee itse tuottamansa sähkön lisäksi.

Uskomatonta, että tällainen asia pitää erikseen säätää. Mahtaakohan joskus tulla eteen tarve säätää, että kauppias saa vaatia maksun vain kuluttajan ostamista tavaroista?

Uutta laskutusperiaatetta kutsutaan netotukseksi. Kirjoituksen mukaan asetus on odottanut valmiina vuodesta 2015. Silti saa vieläkin odottaa 1-2 vuotta ennen kuin mikään käytännössä muuttuu.

Trump, Twitter, YLE ja Vale

YLE kertoi yhteisöpalvelu Twitterin alkaneen merkitä Donald Trumpin tviitteihin merkinnän, joka kertoo viestin olevan perätön. Perätön-leiman oheen Twitter näyttää lisäävän myös linkin, josta avautuu presidentin viestiin liittyvää vastapropagandaa. 

YLEn mukaan Trump väittää tviitissään "postitettavien äänestyslippujen johtavan petolliseen lopputulokseen vaaleissa. Lukuisten tutkimusten mukaan huijaus on kuitenkin äärimmäisen harvinaista kirjeäänestyksessä."

Vaalihuijauksiahan ei voi ihan joka päivä tehdä tai havaita. Ja silloinkin kun voi, media mieluiten sulkee silmänsä, koska kysehän sen mielestä on aina salaliittoteoriasta. Paitsi kun media saa vainun republikaaneista. Onkohan yksikään valtamedian toimittaja vieläkään tunnustanut, että Russian Collusion todella oli perätön salaliittoteoria.

Seuraavassa pari esimerkkiä vaalihuijauksista.

x x x

Vuoden 2008 vaaleissa Senaattori Norman Coleman voitti Minnesotassa uudelleenvalinnan Al Frankenia vastaan 725 äänellä. Viikkoja vaalien jälkeen demokraatit löysivät uusia ääniä Frankenille – jonkun autosta löytyi sinne unohtuneita ääniä ja sitten hylättyjen äänien joukosta löytyi sittenkin hyväksyttäviksi kelpuutettuja - mm. Frankensteinille osoitettu päätyi lopulta Frankenille annetuksi ääneksi.

Näiden uusien ties mistä löydettyjen äänien voimalla Franken nousi 312 äänellä johtoon, minkä jälkeen hän nopeasti sai valtakirjan George Soroksen tukemalta Minnesotan osavaltion valtiosihteeriltä.

Muuten.  Al Franken oli se 60. ääni, jonka Obama tarvitsi Senaattiin saadakseen terveydenhuoltouudistuksensa hyväksytyksi.

Ai niin.  Neljän vuoden päästä paljastui, että Minnesotan vaaleissa oli antanut äänensä yli 1000 äänioikeudetonta rikollista.(Yleisesti tiedetään, että tuomituista rikollisista yli 90 prosenttia kannattaa demokraatteja).

x x x

Aina täpärissä vaaleissa äänet lasketaan uudelleen. Välillä oikealla lopputuloksella ei kuitenkaan ole merkitystä. Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun vuonna 1984 Indianan osavaltiossa demokraatti Frank McCloskey uudisti paikkansa Yhdysvaltojen Edustajahuoneessa äärimmäisen äärimmäisen pienellä erolla.

Äänet jouduttiin kuitenkin laskemaan uudelleen kahdesti. Kummankin uudelleenlaskennan mukaan republikaanien ehdokas oli saanut enemmän ääniä. The Washington Post uutisoi, että ”uudelleenlaskennassa ei epäillä vilppiä” ja että ”90 prosenttia äänien diskvalifioinneista (kyse eräänlaisista postiäänistä, joista erilaisten puutteiden vuoksi usein hylätään jopa kaksi kolmasosaa) oltiin yksimielisiä demokraattijohtoisessa vaalikomissiossa.”

Tuloksen valmistuttua voittajaksi julistettiin republikaani Rick McIntyre, joka sai osavaltion valtiosihteeriltä valtakirjan edustaa Indianan osavaltion 8. vaalipiiriä Yhdysvaltain Kongressissa.

Mutta nyt kävikin niin, että demokraattien kontrolloima Yhdysvaltain Edustajahuone päätti olla antamatta McIntyrelle tälle kuuluvaa paikkaa. Sen sijaan Edustajahuone päätti suorittaa oman ”uudelleenlaskentansa”. Ja arvaatteko kuinka siinä kävi?

Demokraattien avoimesti varastaessa Indianan paikkaa 1984, New York Times selitti asiaa lukijoilleen, että ”perustuslain perusperiaate on, että Kongressi on tuomari jäsenyyteensä liittyvissä asioissa ja voi syrjäyttää päätöksissään osavaltioiden lait.”

Mitenkähän media olisi uutisoinut asian, jos Trump olisi vuoden 2018 täydennysvaaleissa antanut republikaaneille ohjeeksi vaihtaa joku Senaattiin valittu demokraatti vaalit hävinneeseen republikaaniin. Tuskinpa perustuslain perusprinsiippien muistelu olisi riittänyt.

 

YLEn terävä kynä

YLE:n toimittaja Mika Hentunen uutisoi tänään, että Trumpin korona-elvytys paketti törmäsi tämän itsensä luomaan jakolinjaan. Mitähän jakolinjaa Hentunen mahtaa tarkoittaa ?

Demokraatteja pönkittävä amerikkalainen media, jonka viisauksia Hentunen ominaan jakelee, ilmoitti jo ennen vaaleja vastustavansa Trumpin valintaa. Samoihin aikoihin Obaman hallinnon alaiset valtion tiedusteluelimet alkoivat kerätä tiedustelutietoa Trumpista ja virittää mm. FISA-huijauksilla perusteita virkasyytteille siltä varalta, että Trump todella voittaisi vaalit.

Kun Trump ylen yllättävästi voitti vaalit, Yhdysvaltain Demokraattinen puolue piti vaalitulosta laittomana ja katsoi, että presidentti on erotettava millä tahansa keinoin. Myös kaikenlaiset asiantuntijat ja demokratian puolesta puhujat ympäri maailmaa –Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi Suomessa – ilmoittivat että valittu presidentti tullaan pikaisesti erottamaan virastaan oikeuden päätöksellä.  

Alkoi Mueller-tutkinta ja valtava media-myllytys. Kun se ei tuottanut tulosta, käynnistivät demokraatit Adam Schiffin johdolla virkarikosoikeudenkäynnin ns. Ukraina-puhelusta. Tavoitteena oli käräjöidä mahdollisimman pitkään ja näkyvästi seuraaviin vaaleihin asti, mutta asiasta kehittyi täydellinen pannukakku. Republikaanien johtama Senaatti ei suostunut kutsumaan uusia todistajia kuultavakseen ja osoittautui, että Schiffillä ei ollutkaan niitä ”kiistattomia todisteita”, joiden verukkeella koko oikeuskäsittely oli aloitettu.

Demokraatit ovat tehneet kaikkensa Trumpin kampittamiseksi. Viimeisimmäksi toivoksi on nyt noussut koronavirus.

Demokraattien harmiksi Trump tosin älysi kieltää lennot Kiinasta ennen kuin kukaan muu näki asiassa mitään järkeä. Sen seurauksena tauti on edennyt USA:ssa hitaammin kuin esimerkiksi Euroopassa. Mutta jos kuolleita tulee tarpeeksi ja jos talous romahtaa riittävästi, Trump joutuu vaikeuksiin, toivovat demokraatit.

Mutta entäpä tämä YLEn terävä kynä, joka kirjoittaa Trumpin itsensä luomasta jakolinjasta. Tällä hän tarkoittanee ahdistusta, johon jatkuvasti ja lähes kaikessa onnistuva presidentti on demokraatit saattanut. Tämän ahdistuksen nimi on TDS eli Trump derangement syndrome. Oireyhtymä pahenee jokaisesta presidentin uudesta onnistumisesta, minkä vuoksi sellaiset on estettävä. Rahoituksen tukkiminen on demokraateille käypä parannuskeino.

Miehenä oleminen: Kari Enqvistin mallisuoritus

Ylen verkkosivuilla on Kari Enqvistin kirjoitus ”Ennen miehet olivat miehiä ja luuserit luusereita, eikä tämä asetelma ole mihinkäänmuuttunut”. Kirjoituksen mukaan ennen vanhaan luuserius oli kyvyttömyyttä selviytyä elämän arkisista haasteista ja he erottuivat oikeista miehistä jo pelkän habituksen perusteella. Nykyajan luuserius ei Enqvistin mukaan paljastu ulkoisen olemuksen vaan mielensisäisten liikuntojen kautta: luuserius erottuu maahanmuuton vastustamisena, pakolaisiin kohdistuvina ennakkoluuloina ja raiskausfantasioina. Ikävää joukkoa siis kerta kaikkiaan.

Suunnilleen Enqvistin ikäisenä miehenä muistan erään episodin jostain 60-luvun lopulta tai 70-luvun alusta. Jonnekin itärajan ylityspaikalle ilmestyi kesäaikaan joukko pakistanilaisia miehiä pyytämään turvapaikkaa. Sen ajan muodollisuudet tällaisissa tapauksissa olivat karut, eikä kenellekään varmaan tullut mieleenkään, että miekkosten taustoja olisi pitänyt ruveta tutkimaan. Vähemmälläkin osattiin sanoa ei.

Sen verran kuitenkin oltiin humaaneja, että joukolle tarjottiin mahdollisuus kulkea maan läpi Ruotsiin, jonne miehet varsinaisesti olivat matkalla. Siitä alkoi erikoinen medianäytelmä. Protestina saamalleen vastaanotolle joukko päätti kävellä maan halki jonnekin Etelä-Suomen satamakaupunkiin, josta heidät ohjattiin lopulta Ruotsin-laivalle.

Päivittäin television iltauutisissa näytettiin kävelevää joukkoa ja kerrottiin tarkkaan, mihin asti se kuloinkin oli edennyt.

Jos Kari Enqvistin tapaan muukalaiskammoisuutta pitää luuseriutena, niin luusereitahan meillä epäilemättä oli tuolloin paljon nykyistä enemmän: kukaanhan ei edes protestoinut pakistanilaisten kohtaloa. Oli paljon sodankäyneitä ja särkemiäkin luusereita, jotka arvelivat, ettei itärajan yli tulevista muukalaisista koidu kansakunnalle mitään hyvää. Sota - ja kirkkokin vielä siihen aikaan - oli opettanut heille tarpeellista varovaisuutta suhtautumisessa ihmisten hyväntahtoisuuteen.

Vielä sodan jälkeenkin monet ikäluokat suhtautuivat epäluuloisesti maailmanrakastamiseen. Itseltänikin jäi huomaamatta, että jossain vaiheessa kansalaisoikeudet vaihtuivat ihmisoikeuksiksi ja minä muiden mukana menetin ”omistusoikeuden Suomeen”. Ensimmäisen kerran havahduin menetykseen vasta kuullessani Ville Blåfieldin Halla-Ahon haastattelun, jossa haastateltavalta kysyttiin suunnilleen niin että, onko sinun mielestäsi suomalaisilla joku erikoinen oikeus asua Suomessa. Kesti ymmärtää, että tällaista voi edes kysyä.

Vieläkin ihmettelen, miten minua nuorempia sukupolvia on mahdettu aivopestä uskomaan aivan absurdiin ja täysin epärealistiseen ihmiskuvaan. Mutta eipä suvakki-aatteen nieleminen näytä kaikilta muiltakaan ihan nikottelematta tapahtuneen. Muistan tässä yhteydessä rauhan-nobelistiamme, joka vielä 1990-luvun alussa (Janajevin kaapppaus) arveli, että itärajan yli mahdollisesti vyöryvä pakolaisaalto voidaan pysäyttää tykistöllä.

Karjalan poikii, näät. 

Toki myöhemmin Ahtisaarikin on jättänyt luuseriuden ja jalostunut ja sivistynyt ja muuttunut ehtymättömästi suvaitsevaiseksi. 

Tohtorin mielenmuutos

Karelyn Borysenko on  psykologian tohtori ja elinikäinen demokraatti. Hän ei pidä tviittailevasta presidentistä eikä tämän kannattajista. Sosiaalisessa mediassa aktiivinen tohtori piti tarkasti huolen, etteivät ”surkuteltavat” päässeet tunkeutumaan hänen verkkokeskusteluihinsa tai kaveripiireihinsä.

Kiireisen arjen vastapainoksi Borysenko otti neulontaharrastuksen ja liittyi verkossa kokoontuvaan ryhmään. Näissä ryhmissä keskustellaan usein sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä tai vaikkapa siitä, miten vallankumouksellinen merkitys neulojilla on ollut kulttuurissa. (Itselle tulee mieleen 1600-luvun Naantali, joka säästyi kaupunkina vain sen vuoksi, että kaupunginjohtajaa myöten kaikki osasivat neuloa villasukan kantapään).

Jonkin ajan kuluttua Borysenko alkoi kiinnittää huomiota, että neulontaryhmässä vieraili jatkuvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta toimivia aktivisteja (Social Justice Warriors), jotka hyökkäsivät kenen tahansa yhteisön jäsenen kimppuun, jos esitti aktivistien mielestä vääränlaisia ajatuksia. Sen seurauksena suosituimmat neulontasivujen tähdet joutuivat Instagramissa satojen aktivistien hyökkäysten kohteiksi. Borysenkon mukaan erästä miestä kiusattiin niin ankarasti, että tämä sai hermoromahduksen ja lopulta joutui sairaalan itsemurhavalvontaan.

Borysenkolle tilanne oli herätys. Hän oli törmännyt vihapuheeseen, jonka lähde oli hänen itsensä kanssa samalla puolella poliittista jakolinjaa. Kokemuksen hämmentämänä hän alkoi testata käsityksiään oman poliittisen kuplansa ulkopuolisesta maailmasta ja päätti lähteä kuulemaan sellaisten ihmisten ajatuksia, joiden kanssa arveli olevansa erimieltä. Kokemus yllätti hänet.

Vasemmiston ulkopuolella olevat ihmiset eivät olleetkaan rasisteja, natseja tai valkoisen ylivallan kannattajia. Vaikka Borysenko oli heidän kanssaan eri mieltä sosiaali- ja talouspolitiikan kysymyksistä, kyse ei ollut siitä, että toista mieltä olevat olisivat olleet pahoja. Nämä perustelivat mielipiteensä erilaisin argumentein sen sijaan että olisivat alkaneet huutaa tai raivota vastapuolelle.

Borysenko oli joutunut kaltevalle pinnalle, joka pakotti häntä eteenpäin. Seuraavaksi hän kuuli #WalkAway-liikeestä, koska MSNBC oli siitä varoittanut. MSNBC:n mukaan kyse oli väärennöksestä ja joukosta venäläisiä botteja. ”Mutta sitten aloin tavata ihmisiä, jotka olivat päättäneet jättää Demokraattisen puolueen, koska eivät hyväksyneet puolueen vasemmiston käyttäytymistä. Kuuntelin heidän keskustelutilaisuuksiaan erilaissa vähemmistöyhteisöissä, ja kohtasin erilaisista taustoista olevien ihmisten tervettä, asiallista keskustelua. Rekisteröidyn heidän Facebook-ryhmäänsä ja näin tavallisten ihmisten jakamia kertomuksia miksi he olivat jättäneet demokraattisen puolueen. Nämä ihmiset eivät olleet venäläisiä botteja.”

Borysenko asuu New Hampshiren osavaltiossa, minkä vuoksi hän osallistui Demokraattisen puolueen järjestämään vaalitilaisuuteen Manchesterissa. Hän oli jo aikaisemminkin nähnyt useimmat ehdokkaat, mutta demokraattien esivaaliin osallistuvana halusi vielä varmistaa valintansa ja aistia kampanjan tunnelmaa.  Ja kun pari päivää myöhemmin Trumpin kampanja järjesti oman vaalitilaisuutensa samalla arenalla, Borysenko vakavista varoituksista huolimatta päätti osallistua siihenkin.

Vähän peloissaan ja epävarmana Borysenko ilmestyi jonon päähän noin puolitoista tuntia ennen kuin arenan ovat avattiin. Siinä vaiheessa jono oli suunnilleen mailin pitkä. Jonottaessaan hän keskusteli ympärillään olevien ihmisten kanssa ja huomasi kaikkien olevan ystävällisiä. Edes siinä vaiheessa, kun hän rohkastui kertomaan olevansa demokraatti, kukaan ei hermostunut. Reaktiona oli: ”Good for you! Wellcome! ”

Päästyään sisälle arenaan Borysenko kuvaa vaikutelmiaan: ”Tunnelma muistutti enemmän rock-konserttia kuin kampanja-tilaisuutta. Ihmiset nauttivat ja monet tanssivat kovaäänisistä kuuluvan musiikin tahdissa. En ollut koskaan osallistunut sellaiseen tilaisuuteen. Ei edes Barack Obaman vuoden 2008 vaaleissa luoma energia tuntunut samanlaiselta.”

”Olin kaksi päivää aikaisemmin osallistunut samalla arenalla pidettyyn Demokraattisen puolueen ehdokkaiden vaalitilaisuuteen, ja ero oli valtava. Ensinnäkin Trumpin tilaisuus oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vaikka demokraattien tilaisuudessa olivat mukana puolueen kaikki pääehdokkaat ja lippuja jaettiin ilmaiseksi, silti demokraatit eivät onnistuneet täyttämään hallia. Toiseksi, Trumpin yleisössä kaikilla oli sama tavoite, kun taas demokraattien tilaisuudessa yleisö buuasi aina, kun ei pitänyt jonkun ehdokkaan mielipiteistä ja jakautui usein toisiaan vastaan karjuviksi joukoiksi. Kolmanneksi, Trumpin tilaisuus oli aidosti optimistinen. Tulevaisuus näytti hyvältä. Demokraattien kokouksessa tulevaisuudessa odotti synkkyys ja perikato. Neljänneksi, Trumpin tilaisuudessa tunnettiin ylpeyttä amerikkalaisuudesta. Demokraatit taas korostivat, kuinka maa on rasistinen kiireestä kantapäähän. ”

Borysenkon mukaan Trumpin kannattajat eivät ole sokeita. He näkevät, että hän värittää asioita edukseen ja huomaavat myös, kun hän valehtelee. Mutta kampanjan voima syntyy siitä, että ihmiset uskovat hänen olevan heidän puolellaan ja tekevän kaikkensa heidän hyvinvointinsa hyväksi.

Jotkut Trumpin vastustajat arvioivat tämän suhdetta kannattajiinsa sanomalla, että ”varmaankin heillä on hauskaa vaali-tilaisuuksissa. Kysymyshän on kultista.” Borysenko ei kuitenkaan kulttiin usko. Hänen mukaansa monet Trumpin kannattajat ovat asioista eri mieltä kuin tämä. Monet eivät pidä hänen asenteistaankaan. Jotkut toivovat, ettei hän ei tviittaisi niin paljon. Jne, jne. Jos kysymys olisi kultista, jäsenet eivät kyseenalaistaisi johtajaansa.

”Kun olin lähdössä vaalitilaisuudesta – kävellen tuhansien ihmisten ohi, jotka olivat seuranneet Trumpin tilaisuutta valtavilta screeneiltä arenan ulkopuolella – ajattelin, että ei ole pientäkään mahdollisuutta, että Trump häviäisi marraskuussa. Ei pienintäkään. Asettuu häntä vastaan kuka tahansa demokraatti, Trump tulee päihittämään hänet.”

Karelyn Borysenko kertoo äänestäneensä New Hampshiren Demokraattisen puolueen esivaalissa Pete Buttigiegiä. Hän ei usko yhdenkään demokraattiehdokkaan mahdollisuuksiin, mutta ajattelee, että Buttigiegillä saattaa joskus myöhemmin olla mahdollisuuksia tulla presidentiksi. Borysenko kertoo myös menevänsä vaihtamaan äänestäjä-rekisteröintinsä riippumattomaksi. Hän sanoo alkaneensa vierastaa kummankin puolen ääriajattelijoita.

After Attending a trump Rally, I realied…

#WalkAway

Trump New Hampshire Rally in Manchester