Kaksi maalintekijää

Katselin eilen Trumpin ja Niinistön lehdistötilaisuuden verkosta. Washingtonin media oli kokoontunut Valkoiseen Taloon ja tilaisuuden luonteesta, vieraasta ja asiasta riippumatta alkoi se sama rumba, jota Trumpin lehdistösihteerit säännöllisesti pyörittivät parisen vuotta kunnes ilmeisesti ymmärsivät, että media ei todellakaan ole kiinnostunut kuulemaan. Tärkeämpää sille on luoda performanssi, joka itsessään valtaa uutissyklin. Jos lehdistösihteeri, presidentti tai muu hallinnon edustaja saadaan hermostumaan tai suorastaan suuttumaan, siitä saa skuupin.

Amerikkalaisen median toimintatapa on tuttu, eikä eiliseen sisältynyt yllätyksiä. Enemmän kiinnosti suomalaisten suoritukset tilaisuudessa. Heitä oli kaksi, ja kumpikin potki palloa lähinnä omaan maaliin.

Niinistön hyypiömäinen olemus näytti kyllä kaikkea muuta kuin maailman onnellisimman kansan presidentiltä. Piilohyökkäävä demokratia-puhe oli pikkunäppärää kikkailua. Twitter paljasti, että sillä sai muutaman suvaitsevaisen irtopisteen, mutta niistä pisteistä voi joutua maksamaan. Vaikka media kovasti yrittää kuvata Trumpia typeryksenä, on siitä lähtevä Suomen presidentti varmasti typerämpi. Kun Trump näyttää haluavan olla hyvää pataa meidän kanssamme, Niinistö saisi mieluummin näyttää tyytyväiseltä kuin nenäkkäältä.

Lehdistötilaisuus oli Mari Karppisen suuri hetki. Hänellä oli muutama sekunti aikaa olla oikein nokkela. Häntä kuunnellessani ymmärsin, että asenteena toimittajuus on suunnilleen kuin käsityöläisyys. Käsityöläisetkään eivät usein saa palkkiota asiakkailtaan, jotka vain harvoin suostuvat maksamaan käsityötuotteista työtä vastaavan hinnan. Sen sijaan käsityöläistä palkitsee muiden käsityöläisten antama ammattitaitoon liittyvä arvostus. Karppisen pikkunokkela näpäytys Trumpille aikaansai sen verran hyväksyvän reaktion amerikkalaisissa kollegoissa, että sillä hyväksynnällä Mari varmasti jaksaa pitkälle syksyn pimeyteen.