Soppa a la YLE

 

YLEn sivulla on tänään pitkähkö tarina Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Muutamia huomioita kirjoituksesta.

Kirjoittajat eivät tiedä, että postiäänestäminen Yhdysvalloissa todellakin tarkoittaa, että äänioikeutettu saa kotiinsa kirjeen, jossa on äänestyslippu (eikä siis pelkkä tieto äänioikeudesta). Äänestyslipun hän täyttää kotonaan ja sulkee sen kirjekuoreen. Sitten hän kävelee lähimmälle postilaatikolle ja pudottaa kirjeen laatikkoon. Ja toivoo, että posti vie äänen ajoissa perille.

Toimittajat sen sijaan kirjoittavat: ”Trump viittaa siihen, että monet osavaltiot ovat koronan takia lähettäneet äänioikeuslipun rekisteröidyille äänestäjille valmiiksi, samalla tavalla kuin Suomessa on tehty vuosikymmenet. Myös monissa USA:n osavaltioissa on tehty näin kauan.”

Miten on yleensä mahdollista, että YLE kirjoittaa tällaista soopaa ?

xxx

Yksi ajatus, jota toimittajat ja ns. asiantuntijat toistelevat on, että ”Varsinainen vaalivilppi on tutkitusti Yhdysvalloissa äärimmäisen harvinaista”.

Merkillisiä asioita vaalien tiimoilla kuitenkin tapahtuu, ja yleensä ne ovat juuri republikaaneille epäsuotuisia. Esim.

Suomalaisten voi olla vaikea uskoa, kuinka epäselvä asia äänioikeus Yhdysvalloissa on. Yhdysvalloissa äänioikeus perustuu siihen, että henkilö on rekisteröitynyt äänestäjäksi. Ei siis riitä, että on täysivaltainen kansalainen. Jokaisen pitää itse rekisteröityä äänestäjäksi.

Pew Research Centerin mukaan äänestäjärekisterin tiedot ovat 24 miljoonan rekisteröinnin osalta virheellisiä tai kokonaan vääriä. Lisäksi melkein kolme miljoonaa henkilöä on rekisteröitynyt äänestäjäksi useammassa kuin yhdessä osavaltiossa. Näille kolmelle miljoonalle lähetetään siis useampi vaalilippu.

Joissakin osavaltioissa on mahdollista ns. ballot harvestering eli joku taho alkaa toimia postiäänten (=kirjeäänten) kokoajina ja välittäjinä vaalilautakunnalle. Tässä kohdassa tulee monenlaisia väärinkäytön mahdollisuuksia. Project Veritas julkaisi kaksi videota, joissa Ilhan Omarin ääntenkerääjä kertoo ostavansa ääniä Minnesotassa. Ostamansa ja maksamansa äänet ääntenkerääjä sitten välittää vaalilautakunnalle.

Yksi vuosia kiistelty aihe on ollut, täytyykö äänestäjän todistaa henkilöllisyytensä äänestyspaikalla. Trumpin mielestä on merkillistä, että vaalipaikalla äänestäjän ei tarvitse todistaa henkilöllisyyttään. Demokraattien perustelu kuitenkin on, että mustien on usein vaikea hankkia henkilötodistusta. Mahtaakohan tämä ajattelu tulla joskus Suomessa käyttöön?

xxx

Kirjoituksen yksi taivastelun aihe on, että Trump ei suostu ennalta hyväksymään mahdollista häviötään. Demokraatit haluaisivat, että Trump spekuloisi omalla häviöllään. Mutta eihän Trump tietenkään sellaista tee vaalien alla. Päinvastoin hän ilmoittaa häviönsä olevan mahdoton. 

Tilanne muistuttaa vuoden 2016 vaaleja. Hillary vaati Trumpia sitoutumaan vaalituloksen kunnioittamiseen. Eikä tietenkään itse sitoutunut mihinkään.

Eivätkä Hillary tai demokraatit vieläkään ole hyväksyneet vuoden 2016 vaalitulosta. Mutta tällä kerralla Hillary vaatii Bidenilta, että tämä ei saa missään tapauksessa tunnustaa tappiota. Eikä Hillary suinkaan ole ainoa demokraatti, jonka mielestä vaalitappiota ei saa missään tapauksessa tunnustaa. Mutta sitähän ei suomalainen lehdenlukija tai television katselija tai YLEn verkkosivujen selaaja saa tietää.

xxx

Yksi tapa sivuuttaa Trumpin puheet vaalivilpistä on todeta, että vaalivilppejä esiintyy niin vähän, että niillä ei ole kymmenien miljoonien äänien vaaleissa mitään merkitystä. Kuitenkaan kymmenillä miljoonilla äänillä ei ole merkitystä vaa’ankieliosavaltioissa, joissa vaalit ratkaistaan. Kannattaa muistaa vuoden 2000 vaalit, joissa USA:n presidentti lopulta selvisi muutaman sadan äänen erolla. 

Amerikkalaiset ja Trump

Valtavirtamediaa seuraamalla ei ymmärrä, miltä maailma näyttää amerikkalaisten silmissä. Asiaa ei paljon auta, vaikka Hesarin vaihtaisi New York Timesiin. Jonka verkkotilaaja olen. Näyttää, että lehtiala on kaikkialla alkanut luulla kuuluvansa opetusalaan. Sama progressiivinen opso joka paikassa.

Luulisi tämän avaavan markkinoita erilaisille analyysilaitoksille, joilla on tietoa ja näkemystä tavallista informaation kuluttajaa kiinnostavista asioista. Ilman että asiakas ujutetaan virtuaaliselle uudelleenkoulutusleirille.  

George Gallupin 1930-luvulla perustamalla ja nimeä kantavalla yhtiöllä on vuosikymmenten kokemus amerikkalaisten tuntojen mittaajana. Se on 1980-luvulta alkaen aina vaalien alla kysynyt äänestäjiltä, miten he tuntevat taloutensa kehittyneen kulloisenkin presidentin kaudella.

Vuoden 1984 vaalien alla, kun Ronald Reagan haki uudelle kaudelle (ja voitti kaikki osavaltiot Minnesotaa lukuun ottamatta), amerikkalaisista 44 % koki taloudellisen tilanteensa helpottuneen Reaganin ensimmäisen kauden aikana.

Vuoden 1992 vaalien alla vanhemman Bushin pyrkiessä jatkokaudelle, amerikkalaisista 38 % koki taloudellisen tilanteensa kohentuneen presidentin virkakaudella. George H.W. Bush jäikin yhden kauden presidentiksi.

Vuonna 1996 oli Bill Clintonin vuoro pyrkiä jatkokaudelle. Tällöin vastaavaa kyselyä ei tehty vaalien alla, mutta kylläkin tammikuussa samana vuonna. Tuolloin 50 % vastaajista arvioi taloudellisen tilanteensa kohentuneen Clintonin ensimmäisen kauden aikana.

George W Bush pyrki jatkokaudelle vuonna 2004 vaaleissa. Vaalien alla tehdyn kyselyn mukaan 47 % amerikkalaisista tunsi oman taloutensa helpottuneen presidentin ensimmäisen kauden aikana.

Barack Obaman uudelleenvalinnasta äänestettiin vuonna 2012. Ennen tuolloisia vaaleja Gallupin kyselyn mukaan 45 % vastaajista koki oman taloutensa kehittyneen myönteisesti Obaman ensimmäisen vaalikauden aikana.

No, entäs tällä kerralla? Trumpin tviitti paljastaa presidentin riemastuksen: 

”Gallupin kyselyn tulos on juuri valmistunut ja 56 % teistä kertoo pärjäävänsä nyt keskellä pandemiaa paremmin kuin neljä vuotta sitten. Korkein mitattu tulos! Varsin hämmästyttävää!”

Ja tosiaan, tulos on varsin hämmästyttävä. Varsinkin kun ottaa huomioon, että helmikuussa, jolloin Kiina-virus ei vielä ollut ehtinyt tarttua kuin muutamiin amerikkalaisiin, 61 % ilmoitti taloudellisen tilanteensa kohentuneen.

Yleisenä nyrkkisääntönä Yhdysvaltojen vaaleissa on pidetty, että kysymys on taloudesta. Siksi Joe Biden ja Kamala Harris yrittävät saada amerikkalaiset uskomaan, että itse asiassa näillä menee surkeasti.

Ja äänestäjät kokevatkin ristiriitaa suhteessa presidenttiinsä. Samaisen Gallup-yhtiön toisessa kyselyssä viime kuun loppupuolella ilmeni, että vain 44 % amerikkalaisista katsoo Trumpilla olevan presidentillisiä ominaisuuksia. Ei tosin taida Bidenillakaan ihan hurraamista olla, mutta sentään 49 % uskoi hänen presidentillisyyteensä.

Kun vastaajat sitten arvioivat ehdokkaiden näkemyksiä asiakysymyksissä niin käsitykset kääntyvät toisinpäin. Nyt 49 % hyväksyy Trumpin tavoitteet tulevalle kaudelle. Bidenin ohjelmaa kannattaa vain 46 % äänestäjistä.

Kari Uusikylä ja yksi totuus

Kari Uusikylän eilisen kirjoituksen PIENI MIES SUURELLA AREENALLA merkitys oli kai lähinnä terapauttinen. Ja mikäs siinä, oloaanhan tässä itse kukin joutuu aina ajoittain kohentelemaan. 

Valemedia markkinoi tehokkaasti narratiiviaan jatkuvasti valehtelevasta presidentistä.  Sen mukaan Trump on hoitanut myös korona-epidemian erikoisen huonosti. Annetaan ymmärtää, että asiat USA:ssa ovat niin surkeasti, että sen surkeammin ei enää voisi olla. Tätä näkemystä Uusikyläkin kokee asiakseen vahvistaa. 

Kirjoitus paheksuu Trumpin käyttäytymistä ja hänen saamaansa kasvatusta. "Presidentti ei välitä muista ihmisistä", Uusikylä tietää ja kysyy, "mikä teki hänestä tällaisen".

Professorin palapelistä puuttuu kuitenkin paloja. Yksi puuttuva pala on, että Trump on pitkään aikaan ensimmäinen presidentti, joka ei ole aloittanut sotaa. Hän kukisti Isisin ja alkoi siirtää joukkoja kotiin. Vaikka kotiutuksiakin vastustetaan milloin mistäkin syystä, presidentti on luvannut tuoda loputkin joukot pois Lähi-Idästä. Afganistanissa on vastikään aloitettu rauhanneuvottelut. Ja Israelin ja arabimaiden välille on saatu ensimmäiset rauhansopimukset yli neljännesvuosisataan. 

Varsinkin Israelin ja arabimaiden välisten rauhansopimusten piti olla aivan mahdottomia. Eikä asiaa tietenkään helpottanut, kun koko maailma näki Trumpin tekemässä kaikki mahdolliset virheet: Jerusalemin tunnustaminen Israelin pääkaupungiksi, lähetystön siirtäminen Jerusalemiin ja vielä Golanin kukkuloiden alueen tunnustaminen osaksi Israelia. Kaiken huipuksi hän alkoi neuvotella ottamatta palestiinalaisia neuvottelupöytään. Se oli median ja John Kerryn mielestä aivan fataali virhe.

Rauhanmiehenä Trump on saanut "pienen rakettimiehenkin" asettumaan. Maailman media oli tuohduksissaan myös silloin, kun presidentti antoi diktaattorille estradin näyttäytyä  "tasavertaisena" suurvallan rinnalla. Trump itse kielsi antaneensa mitään, paitsi pari päivää aikaansa.

Kummallisesti Kiinakin on joutunut luopumaan enimmästä ylimielisyydestään Trumpin virkaanastumisen jälkeen. Tosin Eurooppa on edelleen hiiren hiljaa, kun uutisoidaan uiguureista, pakko-aborteista ja -sterilisaatioista, uudelleenkoulutusleireistä tai Hong Kongista. Euroopallahan ei ollut mitään sitäkään vastaan, että kiinalaiset varastivat länsimaiden teknologista osaamista kehitysmaalaisuutensa verukkeella. Tässäkin muutokseen tarvittiin ja tarvitaan edelleen Trumpia. Eurooppahan pelkää Trumpin takia kärsivänsä Kiinassa taloudellisia menetyksiä samoin kuin tapahtuu Iranissa. Ihmisoikeuksista empaattinen Eurooppa ei todellakaan halua tehdä numeroa.

Trumpin luonteesta monet presidentin kannattajat sanovat, että "antakaa Trumpin olla Trump". Monet arvostelijat kuitenkin asettuvat presidentin yläpuolelle ja kertovat sieltä käsin, minkälaisesta persoonasta on kyse. Ja tietysti ovat syvän järkytyksen vallassa kaiken aikaa.

Itse en koe tarvetta arvioida, minkälaisella reseptillä tuollainen mies syntyy. Sen sijaan pidän aivan erinomaisen tärkeänä, että Trump ei ole mikään empaattinen anteeksipyytelijä. Jos seuraavaksi presidentiksi tulee "uusi Obama", niin syntyvää sotkua ei selvitä kukaan.

xxx

Uusikylän inspiroimana päätin vähän tutkia USA:n korona-helvettiä. Keräsin muutamien maiden sairastuneisuutta ja kuolleisuutta koskevat luvut USAn tilanteen suhteuttamiseksi johonkin. Lähtöarvot otin eilen (tiistai 6.10.)  Johns Hopkins Yliopiston ylläpitämästä tietokannasta joten kuka tahansa voi toistaa samat vertailut (tai tehdä omansa).

Mukaan ottamani maat, väkiluku, sairastuneet ja kuolleet ovat taulukossa:

 

Absoluuttisina lukuina USA:n tilanne äkkiseltään näyttää pahalta. Ja tietysti onkin. Vastaavasti näyttää, että Suomi on onnistunut oikein hyvin. Ja näin myös media meille vakuuttelee. Taulukossa kuitenkin vertaillaan hämäävän erikokoisia yksiköitä. Paremman kuvan tilanteesta saa, kun vertaa sairastuneisuus- ja kuolleisuuslukuja johonkin. 

xxx

Seuraavassa taulukossa sairastuneita-sarakkeen luvut on suhteutettu koko väestöön, jolloin selviää, kuinka suuri osuus väestöstä on tähän mennessä sairastunut. Osuuksien avulla maita voidaan rinnastaa ilman, että tarvitsee välittää niiden koosta.

 

Taulukosta nähdään, että ylivoimaisesti pahiten tauti on kohdellut Belgiaa. Jotenkin voisi ehkä arvella, että Brysselin vuoksi Belgia on sellainen liikenteen solmukohta, johon kohdistuu matkustajavirtaa myös Kiinasta.

USA:ssa kuolleisuus on tähän mennessä ollut selvästi pienempi kuin Belgiassa ja jonkin verran pienempi kuin UK:ssa tai Espanjassa (luvut ovat tarkkoja, vaikka niistä näkyy vain kaksi desimaalia). Luku 0,06% on tietysti iso  sekin, mutta mukana on kolme maata, joissa kuolemaan päätyneiden tapausten suhteellinen osuus on joka tapauksessa suurempi eikä ero kaikkiin jäljessäkään tuleviin ole kovin iso. 

Tämäkään vertailu ei välttämättä ole USA:lle reilu. Kuten Trump usein muistuttaa, USA:ssa testataan enemmän kuin Euroopassa tai muuallakaan. Mitä enemmän testataan, sitä enemmän löydetään. Myös Ruotsi selitti omien lukujensa äkillistä kasvua lisääntyneellä testauksella, minkä selityksen lopulta WHO hyväksyi.

Suomen tilanne olisi kuolleisuuden osalta tällä hetkellä sama kuin USA:ssa, jos täällä olisi tähän mennessä kuollut 3 586 henkilöä eli hieman yli kymmenkertaa nykyistä suurempi määrä. Ruotsissahan kuolleita on tähän mennessä yhteensä 5 883 kappaletta.

xxx

Uusi järjestys maiden välille syntyy, kun lasketaan kuinka suuri osuus koronaan sairastuneista on kuollut tautiin. Tämä suhteellinen luku kuvaa todennäköisyyttä, jolla tähän asti sairastuneet ovat menehtyneet siihen. Luvun voi tulkita mittaavan sitä, miten hyvin sairastuneita kyetään kussakin maassa hoitamaan.

 

Nyt nähdään, että vaarallisinta tartunnan saaminen on ollut Iso-Britanniassa. Mutta hämmästyttävästi jopa Suomessa sairastuminen on johtanut todennäköisemin kuolemaan kuin USA:ssa. Tietysti tässäkin taulukossa etua saavat maat, joissa testaaminen on laajaa ja tehokasta. Toisaalta juuri sillä Trump onkin puolustautunut median loputtomiin syytöksiin epidemian huonosta hoitamisesta, että Amerikassa on hänen johdollaan luotu ylivoimainen hoitolaite, -väline, vasta-aineen kerääminen, lääkekehitys jne verrattuna mihinkään muuhun maahan. 

xxx 

Vaikka lukujen valossa USA:n tilanne ei mitenkään vastaa valemedian levittämiä mielikuvia, eivät tulokset tietenkään vakuuta Uusikylän tapaista ennakkoluulotonta oletettua: Asioitahan tapahtuu vahingossa. Niin Bidenkin arveli Israelin rauhansopimuksista Bahrainin ja UEA:n kanssa. "Trump sai ne vahingossa."

Sen sijaan Uusikylä paljastaa, että ”Trump tiesi pandemian vaarallisuudesta jo helmikuussa, näin siitä todisteen televisiossa, mutta levitti tietoa, että kyseessä on ohimenevä flunssatauti.”

Tähän voi vain sanoa, että Uusikylä avasi television kuukauden myöhässä. Trump nimittäin tiesi jo tammikuussa, että korona on väestölle hyvin vaarallinen tauti. Ja juuri siksi hän pysäytti lentoliikenteen Kiinasta 31. tammikuuta - kymmenen päivää sen jälkeen kun ensimmäinen tartunta oli havaittu USA:ssa. Muutama päivää edellisestä ja Trump katkaisi lennot ensin Shengen-alueelta ja sitten mm. Englannista.

Tästä koko maailma järkyttyi. WHO protestoi heti kuten Kiinakin. Lentojen keskeyttämiseen ei ollut järkevää perustetta. Mediat, asiantuntijat ja poliitikot ympäri maailman yhtyivät yleiseen paheksuntaan. Kenenkään mielestä liikkumista ei olisi pitänyt missään nimessä estää.

Joitakin päiviä Trumpia vedettiin maailman mediassa edes takaisin kölin ali.

Sitten meni pari viikko, kun media ja yleinen mielipide alkoivat tehdä täyskäännöstä. Kun käännös oli tullut valmiiksi, kukaan ei halunnut enää muistaa, miten matkustusrajoitukset syntyivät. Ja nyt tältä etäisyydeltä voikin sitten jo uskottavasti olla sitä mieltä, että Trump jahkaili asiassa.

Oma pääministerimme Sanna Marin oli valppaana. Maaliskuun toisella viikolla hän torjui päättäväisesti: ”Jätetään spektaakkelit muille. Suomen viranomaiset toimivat järkevästi". Marin ei nähnyt mitään syytä kieltää kokoontumisia tai matkustamista.

xxx

Jostain syystä on niin, että sinänsä järkevätkin ihmiset saattavat olla aivan sokeita ja kuuroja sen suhteen mitä maailmassa tosiasiassa tapahtuu. Ja Trumpin muistaessaan monet menettävät kokonaan harkintakykynsä. Ilmiöllä on nimi: Trump derangement syndrome eli Trumpin aiheuttama sekavuusoireyhtymä.