Xi, Xu ja hyökkäyspuhe

Eilen uutisoitiin Kiinan johtajan Xi Jinpingin puhe tilaisuudessa, jossa juhlittiin 40 vuotta sitten laadittua asiakirjaa Kiinan ja Taiwanin välillä. Taiwan News raportoi viime viikkoina ja kuukausina laajemminkin asian ympärillä Kiinassa käytyä keskustelua. Sotilaallisten ratkaisujen julkinen vaatiminen voi yllättää länsimaista yleisöä. Kiinan maabrändihän on nykyisin rauhanomainen, rakentava ja vastapaino kaikelle sille, mitä Donald Trumpin katsotaan edustavan.

Xi Jinping

Taiwan on saari pohjoisella Etelä-Kiinan merellä. Kiinan Tasavallan hallitus pakeni saarelle vuonna 1949. Siitä lähtien Taiwan on käytännössä ollut itsenäinen valtio, joka Kiinan kansantasavallan tavoin katsoo edustavansa koko Kiinaa. Molemmat Kiinat ovat yhtä mieltä siitä, että on vain yksi Kiina. Eri mieltä ollaan siitä, kumman maan hallitusta on pidettävä Kiinan hallituksena.

Kiina kuitenkin näkee Taiwanin kapinoivana maakuntanaan ja vaatii sen liittämistä alaisuuteensa. Xi eilisten lehtikirjoitusten mukaan sanoi: ”Emme lupaa luopua sotilaallisen voiman käytöstä vaan pidämme mahdollisuuden käyttää kaikkia keinoja”. Xi myös mainosti maiden välisten suhteiden ratkaisemista ”Yksi maa, kaksi järjestelmää”- mallilla, jota noudatettiin Hong Kongin liittämisessä Manner-Kiinaan.

Kiina kiistelee naapuriensa kanssa myös Etelä-Kiinan meren asumattomista saarista ja riutoista. Se väittää niitä omikseen ja on rakentanut niille sekä siviili- että sotilasinfrastruktraa. Vaikka muutkin maat väittävät saaria omikseen, kiinalaisiahan se ei haittaa. Välittämättä muiden vastalauseista Kiina uhmaa myös amerikkalaisten FONOP purjehduksia. FONOP tarkoittaa Yhdysvaltain laivaston ohjelmaa käydä näyttämässä lippua kansainvälisillä vesillä ja muistuttaa kiinalaisia, etteivät nämä voi omin päin muuttaa merenkulun sääntöjä.

Dai Xu

Marraskuussa Taiwanin parlamenttivaalien jälkeen Yhdysvallat toteutti FONOP purjehduksen Taiwanin salmen läpi. Peking reagoi asiaan. Joulukuussa se järjesti hallituksen ja sotilasjohdon kokouksen Etelä-Kiinan meren tilanteesta.

Kontra-amiraali Dai Xu esitti, että ”jos amerikkalainen sota-alus tuodaan uudelleen Kiinan vesille, niin ehdotan, että sitä vastaan lähetetään kaksi alusta, toinen pysäyttämään se ja toinen tuhoamaan se.”

Amiraali sanoi myös ihmettelevänsä, miksi kiinalaiset ovat arkoja käyttämään asevoimaa amerikkalaisten FONOP-toimintaa vastaan. Hänen mukaansa välikohtaukset olisivat suorastaan toivottavia:

”Sellaiset vain kiihdyttäisivät Taiwanin yhdistämistä Kiinaan … Pitää valmistautua ja odottaa sopivaa tilaisuutta. Kun strateginen mahdollisuus syntyy, meidän pitää olla valmiita kaappaamaan Taiwan.”

Käärme paratiisissa

Trumpin ohella Obaman ulkoministerillä 2013-2017 John Kerryllä on käynnissä taistelu muurista. Kerryn muuri ei kuitenkaan sijaitse Yhdysvaltojen etelärajalla vaan Ranskan niin kutsutulla Emerald-rannikolla Saint-Briac-sur-Merissä.

Kerryn isoisä James Forbes osti vuonna 1928 Essartin linnan Sain-Briacista. Maailmansodan aikaan saksalaiset pakko-ottivat linnan käyttöönsä ja lopulta tuhosivat sen. Sodan jälkeen tilalle rakennettiin huvila. Vuosikymmenten varrella Saint-Briacista kehittyi upea, rikkaiden suosima pikkukaupunki.

John Kerry puhuu ranskaa ja käy tilalla säännöllisesti. Samalla hän usein vierailee alueella asuvien sukulaistensa luona. Viimeksi suku kokoontui heinäkuussa juhlimaan tilan suvulle kuulumisen 90. vuotta.

Paratiisiin on kuitenkin luikerrellut käärme. Käärmeen nimi on ”right to roam” eli laki, joka etäisesti muistuttaa Suomen jokamiehen oikeutta. Sen mukaan kaikilla on oikeus kuljeskella Ranskan rannikoiden rantaviivoilla. Tällaista harhailu-oikeutta Emerald-rannikon huvilanomistajat eivät voi ymmärtää.

Niinpä he, Kerryn perhe etunenässä, ovat käynnistäneet oikeustaistelun estääkseen lakia toteutumasta omilla rannoillaan. Oikeutta on käyty vuosikymmeniä ja koko tämän ajan huvilanomistajat ovat eristäneet rantansa muureilla.  Muualla Ille-et-Vilaine departementessa oikeutta kuljeskeluun ei ole kyseenalaistettu.

Auguste Senghor – Senegalin ensimmäisen presidentin veljenpoika – sanoo, että Saint-Briacissa on enemmän äänestäjiä kuin asukkaita, minkä vuoksi alueen kakkosasunnon omistajat määräävät pelisäännöt. Senghor toimi Saint-Briacin edellisenä pormestarina ja ajoi kuljeskelukieltoa tarmokkaasti.

Senghorin edeltäjä Brice Lalonde, joka samalla on John Kerryn serkku ja lapsuuden ystävä, oli vielä seuraajaansakin tarmokkaampi kuljeskelun kieltäjä. AFP:lle Lalonde kertoi, että ”polku vaikuttaa asukkaiden hyvinvointiin, koska muuria rikotaan ja yksityisyyttä häiritään”. Lalonde sanoi myös, että perhe on huolissaan ”terroriuhasta Essartissa” mikäli kulkijoiden lakisääteinen liikkumisoikeus sallitaan. Hänen mukaansa  ”poliittisesti aktiivinen perhe on helppo maalittaa”.

Oikeudenkäynnin jatkuessa vaeltajat käyvät omaa taisteluaan yrittämällä murentaa muureja. Kuvernementin meri- ja ranta-alueista vastaavan valtion viraston apulaisjohtaja puolestaan vakuuttaa, että asiassa edetään ”metodologisesti ja päättäväisesti”.

John Kerry on ilmoittanut harkitsevansa asettumista ehdolle vuoden 2020 vaaleissa. Onko kuitenkin niin, että muurinrakentajat eivät ole suosiossa Demokrattissa puolueessa. Ainakaan sijoitus mielipidemittauksissa ei tähän asti lupaa menestystä.

Lähteitä:

Hikers clash with John Kerry's family on French Emerald Coast

John Kerry's Family Fights to Keep Peasants Away from Ancestral French Villa,Claiming Terror Threat